Akuutti tenttikauhu ja muita häiriöitä

Kliininen psykologia II - tentti lähestyy, kasasin parhaat palat tenttialueesta tähän mennessä:

1) "F10.0 Alkoholin käytön aiheuttama akuutti päihtymystila "

2) "Kihnuttamishäiriö eli frotteurismi - tuntemattomien koskettelu ja kihnuttaminen"

3) " (lääkkeillä) -- tehtyjen yritysten kuolemanvaara on oleellisesti alhaisempi kuin esimerkiksi hirttäytymällä, ampumalla, korkealta hyppäämällä tai hukuttautumalla tehdyillä yrityksillä"

4) "Kohtauksiin liittyy -- sosiaalisesti nolojen tilanteiden riski" (unihäiriöiden kuvausta)

5) "Potilas näkee ihmisiä, näkyjä tai asioita, joita ei ole olemassa" ( ja kuka tätä arvioi?)

6) "Karvojennyppimishäiriö eli trikotillomania on impulssikontrollin häiriö, jossa on ihminen on toistuvasti kyvytön vastustamaan yllykkeitä nyppiä hiuksia tai ihokarvoja"

7) "Dissosiatiivinen pakkovaellus eli fugue on harvinainen häiriö, jossa henkilö äkillisesti ja odottamatta matkustaa pois kotoa tai vakituiselta työpaikalta eikä muista menneisyyttään"

8) "kortiko-striato-talamo-kortikaalisten yhteyksien häiriötä" (pakko-oireiset häiriöt, että minkä?)

9) "Ambitendenssi: potilas "jumiutuu" päättämättömään liikkeeseen, esimerkiksi ojentaa kättään kättelyä varten ja samalla sanoo "Älkää kätelkö minua. En halua, että kättelette minua.""

10) "Tiedot elimellisoireisten häiriöiden epidemiologiasta ja kulusta ovat vähäisiä. Kovin paljon ei ole tutkimuksia niiden hoidostakaan. Luotettavaan näyttöön perustuvia tutkimuksia ei käytännössä ole juuri lainkaan" (tämä luku herätti luottamukseni)

// Oikeastihan tämä kirja on siis hyvin mielenkiintoinen ja asiapitoinen ammattiteos psykiatriasta. Vielä jos sen kerkeäisi lukemaan ennen h-hetkeä..

Improvisoikaa!

Syksyn improkausi on vihdoinkin lähtenyt käyntiin ja ensimmäinen keikkapäiväkin on jo tiedossa! Sukkien pyörimistä jaloissa ei voi estää.

Ajattelin juhlistaa tätä listaamalla tänne joitain 'lajeja' tai harjoituksia mitä olemme harjoituksissa pyöritelleet: omaksi iloksi, muistinvirkistykseksi ja miksei muidenkin sivulle sattuvien inspiraatioksi.

Jos toisin ei mainita, kaikissa määritellään ensin paikka ja/tai määreitä kohtaukselle ennen aloittamista ja kohtaus viedään lopuksi johonkin suhteellisen järkevään loppuratkaisuun.

1)Tulkkaus

Yksi näyttelijä poistuu huoneesta, määritellään aihe keskustelulle. Ulkomailta on saapunut pari asiantuntijoita (tai yksi asiantuntija), joille annetaan aihe mistä keskustelevat omalla pseudokielellään. Tulkkina toimiva on ollut kuulematta aiheen ja asiantuntijoiden alkuperämaan ja hän alkaa kylmiltään tulkkaamaan asiantuntijoiden esittelyä. Toimii myös balladiversiona!

2)Riimisaippuasarja

Kaikkien näyttelijöiden vuorosanojen täytyy sointua toisiinsa loppusoinnuilla ts. rimmata. Rimmata saa itsensä tai toisen kanssa: myös samaan riimiä saa rimmata useampia kertoja. Suhteellisen haastava, mutta erittäin hauska harjoitus.

3)Musikaali

Hauskempaa kiipparin kanssa harjoiteltuna: muutama improaja aloittaa tekemään muutamien määrittelyjen jälkeen kohtausta - yleisö saa missä tahansa vaiheessa kohtausta huutaa "Laulu!", jolloin edellisen/edellisten repliikin/repliikkien lausujien tulee laulaa improvisationa kappale aiheesta.

4)Irlantilainen juomalaulu

Lauletaan annetusta aiheesta useammalla hengellä lause kerrallaan yksinkertaiseen sävelmään. Aina yhtä hauskaa! Toimii myös sana kerrallaan tarinaversiona isommalla porukalla: juonen pitäminen (ainakin yrittäminen) koherenttina oleellisena osana harjoitusta sivupoluista huolimatta.

5)Tunnetilat

Tehdään kohtausta: yleisö (tai avustava näyttelijä) saa huutaa tunnetilan muutoksia tai adjektiiveja kesken kaiken joko yksittäiselle näyttelijälle tai koko kohtaukselle. Toimii myös soololajina: tällöin pidetään puhe jostain nimellisen merkityksettömästä aiheesta ja tunnetilaa vaihdellaan avustavan näyttelijän määräysten mukaan.

6)Kuiskaaja

Näyttelijä saa milloin tahansa kesken vuorosanansa napsuttaa sormiaan, jolloin joku yleisöstä huutaa sanan mikä täytyy integroida omaan sanomiseensa luontevasti. Toimii myös etukäteen kirjoitetuilla paperilapuilla.

7)Jäätyminen

Kaksi näyttelijää alkaa tehdä kohtausta: muut odottavat vieressä. Missä tahansa ajanhetkessä kuka tahansa katsojista saa huutaa stop! ja vaihtaa paikkaa jonkun näyttelevän kanssa - tarkoituksenaan viedä kohtaus joillekin uusille urille.

8)Roolinvaihto

Tehdään kohtausta, missä tahansa vaiheessa yleisö tai avustava näyttelijä saa määrätä ketkä tahansa näyttelijät vaihtamaan rooleja kesken kohtauksen.

9)Pikakelaus

Tehdään ensin kohtaus määritteillä, minkä jälkeen tehdään sama kohtaus uudelleen ja uudelleen aina vain nopeammin.

10)Sadunkertoja

Valitaan aihe sadulle ja kolme sadunkertojaa. Sadunkertojat kertovat vuorotellen (ensimmäinen alustaa, toinen kehittää huippukohdan ja kolmas vie loppuun), samalla kun muutama muu näyttelijä näyttelee pääosin mykkänä kohtausta sitä mukaa kuin kertoja sitä kertoo. Sadunkertojat saavat myös jättää lauseita auki näyttelijöille (esimerkiksi Liisa sanoo:), jolloin kyseisen Liisan täytyy itse päättää sanottavansa.

11)Myöhästelijä

Yksi näyttelijä poistuu huoneesta, sillävälin avustava näyttelijä yhdessä yleisön kanssa kehittelee tarinan siitä miksi kyseinen näyttelijä on myöhässä. Poistunut näyttelijä palaa huoneeseen selittämään selitystään: vastaanottava näyttelijä tivaa kysymyksiä avustaen 'siis heräsit mistä aamulla?' samalla kun yksi tai kaksi näyttelijää näyttelee pantomiimina takana yleisön kanssa laadittua selitystä ja poistunut näyttelijä yrittää parhaansa mukaan tulkita pantomiimista myöhästymistarinansa. Yleisö paljastaa oikeaan osuneet arvaukset hurraamalla.

12)Kysymyksiä

Kaksi näyttelijää puhuu dialogia: kumpikin saa esittää vain kysymyksiä. Se, joka ensimmäisen kerran epäonnistuu häviää pelin.

Lisäksi on monia monia monia, mutta tällä pääsee jo alkuun! Ylläolevien lajien lisäksi on totta kai myös paljon lämppäharjoituksia, -pelejä ja leikkejä ihan tuikitavallisesta formulasta samuraileikin kautta mönkkiin. Oikeastaan lämpäksi käy mikä tahansa lievää luovuutta vaativa nauruhermoja ja heittäytymistä herättävä harjoitus: voi keksiä toki myös itse.

Improvisointiharjoitukset ovat ihanan vapauttavia! Suosittelen improvisaatioharjoittelua etenkin sellaisille, jotka eivät siitä ensikuulemalta innostu vedoten tekosyihin 'en minä osaa', 'en minä uskalla' tai 'entä jos muut nauravat minulle'. Improharkoissa nauretaan valtavasti: itselle ja muille muiden kanssa; tärkeintä on päästää irti ja kokeilla millaisia assosiaatioita omat aivot tuottavatkaan vapaaksi päästyään. Muutaman tunnin session jälkeen olo on rento ja avoin, improtreeneissä eivät arkimurheet paljoa paina.

Uskoisin että suurin osa ylläolevista on joko mukaelmia tai suomennoksia Improv-ensyklopedian harjoituksista (http://improvencyclopedia.org/games/)!

Haalarimerkkejä ja rumpu-oppia

Pitkästä aikaa saa taas kaivaa ompeluneulan ja -langan esiin: haalarimerkkisavotta on jälleen täällä. Koulua ei vielä montaa päivää ole ollut, mutta uusia merkkejä on kertynyt jo useampia kiitos avajaiskarnevaalien ja perinteisen Kalliokierroksen. Koen ompelemisen rasittavaksi (olen äärimmäisen huono ompelemaan), mutta minähän en merkkejäni liimaamaan rupea. Sopivalla porukalla ompelu on parhaimmillaan jopa ihan siedettävää hommaa!

Surullinen totuus on, että merkkeihin menee rahaa. Yksi haalarimerkki maksaa yleensä kahdesta ja puolesta eurosta viiteen euroon, kerryttäen hyvin nopeasti useamman kymmenen euron satseja. Kuitenkaan näitä merkkejä ei osaa olla ostamatta, ovathan ne niin hienoja! Usein haalarimerkkejä myös myydään mm. bileiden jatkoilla joissa harkintakyky ja ostopäätöksestä kieltäytyminen ovat yleensä hieman alentuneella tasolla jo muutenkin. Välillä kyllä äityy laskeskelemaan mielessään ikiteekkareiden haalareiden arvoa: useampia satasia varmasti kokonaisuudessaan.

Perheenlisäystä

Pieni tarina liittyeen vasemman alakulman merkkiin: ostin sen nyt kesällä Portugalista. Paikallisilla yliopisto-opiskelijoilla on tapana käyttää koulukaapua ja -pukua haalareiden sijaan - tämän viitan sisälle sitten ommellaan muutamia (hyvin rajoitettu määrä) viittamerkkejä. Coimbrassa oli ns. 'viittamerkkikauppa', jossa myytiin näitä koulupukuja kaapuineen, viitan sisään ommeltavia merkkejä sekä muuta tilpehööriä eri tiedekuntien väreissä. Jännittävä perinne!

Oma haalari paras haalari

Maanantaina oli elämäni ensimmäiset capoeiraharjoitukset: ensin tunnin verran musisointia ja rytmiharjoituksia, sitten kaksi tuntia itse liikuntaa. Mahtavin laji ikinä! Liikunta-osuus koostui hyvin pitkälle erilaisista liikesarjoista eri tasoissa, useimmiten polvet koukussa ja usein käsien varassa.Tarkoitus on myös harjoitella soittamaan ja laulamaan itse jonkin verran musiikkeja ja rytmejä pelaajia varten - sekä tietenkin opetella itse pelin perusteet nyt syyslukukauden aikana. Tänään sattuu joka paikkaan, oli siis varsin tehokasta!

Berimbau: capoeirasoitin jota soitetaan ohuella kepillä

Capoeira on siis brasilialainen 'peli', jossa on paljon tanssin, akrobatian ja itsepuolustuslajien piirteitä. Kaikki liikkeet on tarkoitus tehdä musiikin rytmissä, mikä ainakin ensimmäisellä kerralla tuntui varsin haasteelliselta. Kyse ei kuitenkaan ole puhtaasta tanssista eikä lattiaan ole tarkoitus koskea muuten kuin käsillään (tästä perinteiset puhtaan valkoiset vaatteet - näyttääkseen lopuksi ettei ole likaantunut ts. koskenut lattiaan), mikä ainakin oman tanssitaustan pohjalta oli hyvin vaikeaa muistaa. Lauantaina uudet harjoitukset, sitten on ehkä jo hieman viisaampi!

Tärkeää capoeirassa on yhteisöllisyys ja yhdessä hyvässä hengessä tekeminen, juuri tähän ehkä ihastuin eniten - mokaamisella ei ole mitään väliä ja kaikki ovat samassa veneessä pelaamassa. Lajiin kuuluu totta kai myös paljon hienoja temppuja, väistöjä, potkuja ja pyörähdyksiä; ei malttaisi millään odottaa että kerkeää oppia lisää. Ehkä oppisin capoeiran myötä vihdoinkin myös seisomaan käsilläni, tähän en ole syystä tai toisesta koskaan kyennyt harjoituksen puutteesta riippumatta.

Arkivinkkejä

Mielestäni erittäin olennainen osa todellisuutta on todellisuudelta pakeneminen.


1) Kirjat

Hyvä kirja imee mukanaan, kadottaa ajantajun ja tuo parhaimmillaan jännittävän seikkailun toiseen maailmaan useammaksi päiväksi. Parhaista kirjoista saa uusia ystäviä, joiden murheita suree ja iloja iloitsee kuin omia läheisiään. Uskon, että omat kirjansa löytää parhaiten vain kokeilemalla - edellämainittu ei todellakaan päde joka ainoaan eikä edes joka kolmanteen kirjaan joka käteen tarttuu (ainakaan vielä en ole kokenut tippaakaan sympatiaa esimerkiksi Duodecimin Psykiatriaa kohtaan). Suosittelen kokeilemaan myös kaunokirjallisuuden klassikkoteoksia kevyiden romaanien lisäksi! Reilikirjana palveli To Kill A Mockingbird - äärimmäisen hieno teos.

2) Videopelit

Erityisesti fantasiaroolipelit! Oi Final Fantasyt, nuo lapsuuteni (myös nykyisyyden) kasvattajat jotka saivat unelmoimaan omasta chocobosta tai näkemään unia cura-loitsuista. Oi vanhat snes-emulaattorilla tuskaisesti hakatut Seiken Densetsut ja Zeldat, ilman teitä en ehkä olisi jaksanut tankata englannin epäsäännöllisiä verbejä läheskään niin paljon kun jaksoin. Teiltä opin paljon elämästä, ystävyydestä ja rohkeudesta - ehkä se aika oli jostain muualta pois mutta itse en olisi sitä mieluummin muualla viettänyt.

3) Luominen

Kirjoittaminen, maalaaminen, muovailu, laulaminen, tanssiminen. En edes yritä laatia täyttä listaa, koska se on käytännössä mahdotonta - mikä tahansa missä unohtaa mikä päivä tänään on tai mitä oikeasti piti sinä päivänä tehdä. On suuri riemu tuoda maailmaan, jotain mitä siinä ei vielä ollut eikä tule koskaan juuri siinä muodossa uudestaan olemaan - vaikka ei mitään osaisikaan.


4) Sarjat

Olipa sitten kyseessä Greyn Anatomia, Mentalist, House, Game of Thrones, Sinkkuelämää tai Fullmetal Alchemist: etenkin kokonaisia tuotantokausia kerralla katsomalla hävittää hyvin nopeasti käsityksensä kellosta tai arkipäivän murheista. Mahdoton on taas mahdollista, rakkaus todellista ja ihmiskohtalot huikean värisyttäviä. Olen aina pitänyt etenkin sarjojen musiikeista - jossain myöhemmin uudelleen kuultu kappale saattaa herättää vahvojakin muistoja pitkänkin ajan kuluttua sen katsomisesta.

Syksy ja kouluhälinää

Uuden lukuvuoden alku sulautui huomaamatta kotimaahan palaamiseen ja toi mukanaan myös viilenevät syysillat. Kohta voi jo sytyttää kynttilät, pukeutua fleecehaalariin ja keittää pannullisen teetä! Viimeinen viikko reissussa sujui erinomaisesti, verkostuimme Portugalissa portugalilaisten ja kroatialaisten psykologianopiskelijoiden kanssa lähinnä uima-altaalla makoillen ja kaupunkeja kierrellen. 

Yksi mielenkiintoinen workshopkin sisältyi viikkoon: draamaterapiaa. On jännittävää ajatella kuinka moni ristiriita elämässä johtuu lähinnä jommankumman osapuolen kokemuksesta jääneensä ymmärrystä vaille! Työpajassa harjoittelimme kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä - mutta toisena ihmisenä, ei itsen kopiona. Pohdimme lisäksi empatian ja sympatian eroja (toisen tunteiden hyväksyminen ja asemaan asettuminen vs. samojen tunteiden myötäeläminen). Mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä enemmän tuntuu siltä että oleellisimmat asiat oppii jostain aivan muualta kuin tenttikirjoista.

Käytännössä työpajassa jakauduimme alkulämmittelyiden jälkeen pareiksi (sellaisten ihmisten kanssa joita emme entuudestaan tunteneet) ja meidät ohjeistettiin katselemaan pariamme tarkkaavaisesti mutta neutraalisti silmiin. Tämän jälkeen kerroimme parille jonkun salaisuuden itsestämme ja hetken päästä pari sai kertoa omin sanoin miten koki salaisuuden ymmärtäneensä - tarkoituksena oli siis saada kokea itsensä molemminpuolisesti ymmärretyksi. Samalla arvioitiin myös tulkinnan totuudenmukaisuutta ja tunnetilaa - miltä sinusta tuntui minusta juuri sillä hetkellä kun kerroit tämän salaisuuden minulle.

Toisena mielenkiintoisena harjoituksena kokeilimme lisää empatiaa käytännössä: kävelimme tilassa senhetkisen elämäntilanteemme tunnekokemuksen mukaisesti ja saimme kokeilla kävellä myös toistemme kävelyjen mukaisesti (eli yrittää kirjaimellisesti eläytyä toisen asemaan). Harjoituksesta huomasi hyvin miten eriäviä eri ihmisten tulkinnat saman ihmisen kävelystä voivatkaan olla verrattuna henkilön omaan kokemukseen - vaikka kuinka luulisi ymmärtävänsä miltä toisesta tuntuu!

Tärkeänä huomiona työpajasta jäi mieleen teema "a fleeting sensation when you're pinching your skin is the reality, the thoughts are just the work of your mind" joka kuvastaa mielestäni hyvin sitä, että toista ihmistä ei voi koskaan ymmärtää täysin koska kaikki kokemamme on värittynyt tunnekokemuksillamme, ennakko-odotuksillamme ja tulkinnoillamme. Kokeilimme perinteistä luottamusharjoitusta tätä todistaaksemme: täysin turvallisissa ympäristöolosuhteissa silmät kiinni juokseminen tuntuu pelottavalta täysin järjenvastaisesti. Pelko on ainostaan ajatuksissamme, se ei ole todellisuutta.

Huomattavan ison osan Portugal-ajasta vei myös odottelu: etelä-eurooppalainen aikakäsitys tuli hieman liiankin tutuksi. Vielä viisi minuuttia, vielä viisi minuuttia - eli siis useimmiten mitä tahansa puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Matkassa oli silti mukavaa, tutustuimme mm. paikallisten yliopistojen musiikkikulttuuriin! Jokaisella tiedekunnalla on oma orkesterityyppinen 'tuna', joka soittaa serenaadeja ja esiintyy kaupungin kaduilla ja juhlissa siististi pukeutuneena. Kävimme eräänä iltana kuuntelemassa psykologian laitoksen 'tunaa' - kuulosti kyllä upealta!

Päivän huomiona voisin mainita löytäneeni uuden vakiosushipaikan - Hakaniemen Sushi Bar Rice Gardenin. Hälyttävän hyvää, lounas maksoi 8,80e ja maistui taivaalliselta! Lounaan jälkeen jatkui Suomessa odotellut hillitön kalenteri- sähköposti- ja facebookselvittely - ulkomaanmatkailun pieniä kääntöpuolia..

Nyt alkaa pikkuhiljaa vihdoinkin olla taas kartalla ja ensimmäisen periodin lukujärjestys näyttää tältä:

Lisäksi koko vuoden kestävä kognitiivisen/havaintopsykologian harkkakurssi (9op) ja muutamia rästitenttejä

Eli siis tiedossa neljän päivän viikonloppuja koko periodin ajan - not bad! Rästejä jäi viime keväältä kolme, lähinnä käyttäytymistieteellisen speksin ja efpsa-kongressin takia mutta eiköhän nekin vielä sieltä selätetä. Yliopiston pahin ongelma lienee kaikki ihana oheisohjelma - opinnot on äärimmäisen helppo unohtaa kaiken muun mielenkiintoisen lomassa vaikka ei ainejärjestö- ja osakuntatoiminnassa edes pyörisikään. Nytkin syksyllä huomaa lähinnä odottavansa vain tulevaa speksiä ja opiskelijarientoja! 

Syksyyn sisältyy myös uutta ihanaa partiotoimintaa: Begee-afrikkafestarit (16.9 Happi-nuorisokeskuksessa) ja uusi Lippukunnan näkyvyys ja media -koulutuspäivä. Vielä hieman vaiheessa, mutta kyllä ne sieltä toivottavasti valmistuvat ajallaan!