tiistai 17. maaliskuuta 2015

Etelän hetelmiä

Tänään lähdimme aikaisin aamusta autolla NORWACn eli Norwegian Aid Committeen Kristilin ja NISCVT:n Lilianen kanssa kohti eteläistä Saidaa. NORWAC on PSV:n tapaan kansalaisjärjestö, joka toimii Libanonissa ja palestiinalaisalueilla avun turvaamiseksi ja hyvinvoinnnin kehittämiseksi. 

Saidan perheneuvola sijaitsee pakolaisleirin ulkopuolella pienen kävelymatkan päässä Ain al-Hilwehin pakolaisleiristä, joka on suurin leireistä kansoittaen yli 120 000 pakolaista syyrialaiset mukaanlaskettuna. Itse leiriin meillä ei turvallisuustilanteen ja levottomuuksien vuoksi ollut asiaa, mutta tapasimme paikallisia palestiinalaisia perheneuvolan tiloissa. 

Saida on kaupunkina konservatiivisempi kuin Beirut tai Tyre. Naiset käyttävät laajalti huivia tai burkhaa. Perheneuvolan johtajan mukaan kuitenkin itsensä täysin peittäviä naisia kohdellaan nuivasti ja epäluuloisesti, etenkin rikollismiesten usein pyrkiessä leireistä turvapaikkaa hakemaan naiseksi pukeutuneena. Syyriasta Libanoniin paenneet palestiinalaiset ovat tyypillisesti Libanonin palestiinalaisia konservatiiivisempia, joten tämä kärjistää ryhmien välisiä jännitteitä entisestään. Leireillä on myös ongelmia toiseen suuntaan äärikonservatiivisten Syyriasta tulleiden palestiinalaismiesten kanssa, jotka taas kokevat päät paljaana kulkevat naiset halveksuttavina ja alempiarvoisena heidän mielestään oikein pukeutuneisiin naisiin verrattuna. 

Muita tästä kahtiajaottelusta seuraavia ongelmia ovat syyrialaisnaisten käyttö kakkosvaimoina libanonilaismiehille, perheväkivalta ja monimutkaiset perhesuhteet ryhmien välillä. Tytöt halutaan naittaa nuorena ongelmien estämiseksi ja turvallisuudentunteen lisäämiseksi mieluiten lähisukulaisilleen, mistä seuraa ongelmia niin geneettisten sairauksien kuin stressaantuneiden aivan liian nuorien vanhempien koetessa olevansa kykenemättömiä pärjäämään pienten lapsiensa ja resurssien riittämättömyyden kanssa. Eräs perhekeskuksen asiakkaana oleva nuori nainen kertoi onnellisena hymy huulillaan lapsensa puheongelmien edistyneen paljon hoidon myötä sen jälkeen, kun lapsen isä ammuttiin kuoliaaksi lapsen edessä muutama vuosi takaperin. 

Haastattelin perhekeskuksessa psykologi Dima Saadia tämän työstä ja menetelmistä. Dima on työskennellyt kaksi vuotta perhekeskuksessa, tarjoten sekä terapiaa että psykologisia arviointeja. Tapaukset ovat rankkoja, komorbiditeetti(sairauksien kasaantuminen) yleistä ja asiakkaita yli kapasiteetin. Työ on kuitenkin Diman mukaan mielenkiintoista ja motivoivaa, apua pääsee tarjoamaan juuri niille henkilöille joilla tarve siihen on suurin. Vapaa-aikanaan Dima harrasti ennen lenkkeilyä pitääkseen huolta omasta mielenterveydestään, mutta on päätynyt nyttemmin kokeilemaan myös meditaatiota vahvistaakseen itseään. 

Kokonaisuudessaan yllätyin hieman siitä, miten paljon pakolaisleiripsykologin työ muistuttaa suomalaista psykologin työtä. Merkittävimmät erot tuntuivat olevan lähinnä suurempi potilasmäärä (noin kahdeksan potilasta päivässä), lyhyempi tapaamisen kesto (terapia 45min, arviointi noin tunnin) ja vähäinen työntekijämäärä (yksi psykologi vastaa leirin kaikista 3-18 vuotiaista). Psykoanalyyttinen näkökulma on maan keskeisin lähestysmistapa, joten kaikki terapia on pitkäkestoista parhaimmillaan jopa vuoden kestävää psykoterapiaa. Suomen tapaan perhekeskuksessa käytetään moniammatillista lähestysmismallia (useimmiten psykiatri, psykomotorinen terapeutti, puheterapeutti, psykologi ja sosiaalityöntekijä) pyrkien ottamaan koko perheen tarpeet huomioon. Isät ovat kuitenkin perhekeskuksen henkilökunnan mukaan haluttomia osallistumaan terapiaan, joten käytännössä usein hoidetaan vain lapsia äiteineen tai pelkkiä lapsia ilman vanhempiaan.

Psykologi Dima Saadia haastattelemassa


Tapasimme haastattelun jälkeen Syyriasta paenneita lastensa kanssa vastaanottoa odottavia pakolaisnaisia, jotka kertoivat yllättävän avoimesti tulkin välityksellä tilanteistaan ja siitä miksi ovat perheneuvolan vastaanotolle tulleet. Yleisimmät ongelmat koskivat jo Dimankin aiemmin mainitsemia sotatraumoja, perheväkivaltaa, ylivilkkautta, oppimisvaikeuksia, puhevaikeuksia ja kehitysviivästymiä. 

Vierailimme päivän aikana myös libanonilaisen kansalaisjärjestön Saad Marouf Instituutin tiloissa ja NORWACn tukemassa sairaalassa ja sairaalakirjastossa. NORWAC pyrkii lennättämään erään seitsenvuotiaan tarkka-ampujan luodin selkäytimeensä saaneen tytön Osloon leikkaushoitoon paikallisen sairaalan ollessa kykenemätön tapausta hoitamaan. Vyötäröstä alaspäin halvaantuneella tytöllä ei tosin sen jälkeen olisi tulehtumisvaaran ja ilmeisesti myös lakipykälien takia takaisin Libanoniin asiaa, vaan hän jäisi loppuiäkseen pakolaiseksi Norjaan vailla perhettään. Saad Marouf Instituutti taas tarjoaa koulupudokkaille ja muille tarvitseville paikan, missä saada tukiopetusta ja muun muassa puhtaita vaatteita. Saad Marouf on myös ainoita kansalaisjärjestöjä, jotka ottavat vastaan henkilökortittomia pakolaisia tarjoten apua kaikille sitä tarvitseville sosiaalisesta statuksesta riippumatta. Tälläkin kertaa, kuten kaikkien järjestöjen tapaamisissa tähän mennessä yhteiseksi tekijäksi on noussut rahoituksen puute, etenkin kun jopa virallisesti pakolaistilanteesta lain mukaan vastuussa oleva UNRWA jättää rahanpuutteessaan useat ihmisjoukot yhtäkkiä kokonaan vaille tukea - itsenäisten kansalaisjärjestöjen hyväntahtoisuuden ja lahjoitusten piiriin.

Tyypillistä sähkötyötä Saidassa


Henkilöllisyystodistuksista. Pakolaisleireissä on paljon Syyriasta paenneita, joiden henkilökortti on joko vanhentunut tai sitä ei ole pitkään aikaan ollutkaan. Suurin osa jopa hyväntekeväisyysjärjestön tarjoamista palveluista  ovat  kuitenkin henkilökortin piirissä, eikä ilman henkilökorttia leirin ulkopuolelle tai takaisin leiriin edes pääse liikkumaan. Jos armeijan tarkastuspisteellä jää kiinni ilman voimassaolevaa henkilökorttia, seurauksena on välitön palautus Syyriaan. Käytännössä siis Syyrian palestiinalaispakolaisia kohdellaan paikoin turisteina, jotka voidaan käsittämättömästi lähettää takaisin Damaskokseen tai Daeshin hallitsemille aluille hakemaan uutta henkilökorttiaan. Lopputuloksena ovat lukuisat leirissä oman kodin seinien sisällä usean muun perheen kanssa piileskelevät äärimmilleen stressatut ihmiset, jotka eivät poistu ulos kodistaan karkotuksen pelossa vailla pääsyä kouluun tai sairaanhoidon piiriin.

Lopuksi kävimme kävelyllä Saidan vanhassakaupungissa. Vanhakaupunki on kaunis, kaupungin turisteja varten ulkopuolelta kaunistama alue, joka kuitenkin Saad Maroufin vastaavan työntekijän mukaan on kauniin ulkokuoren sisältä köyhä, märkä, pimeä, kylmä ja sairauksia täynnä. Köyhät kansalaiset asuvat ahtaiden katujen ja roikkuvien sähköjohtojen varrella ulkoapäin siisteiksi remontoiduissa röttelöissään hyväntekeväisyysapuun nojaten. 

Turisteja houkutellakseen tulee olla myös jotain nähtävää, kuten saippuamuseo jossa vierailimme matkalla syömään. Saippuapalan tulee tuhkan keittämisen, oliiviöljyyn sekoittamisen, leimaamisen ja leikkaamisen jälkeen kuivua yli kuukauden ilmavana pyramidina ennen kuin se on käyttövalmis. Tämä lukeutuu faktoihin, joita en olettanut harjoittelun aikana oppivani. 

Vanhassakaupungissa kävellessä tajusi jälleen, että banaanit kasvavat oikeasti kiinni rungossaan ja appelsiineillakin on lehdet kuten omenoilla. Muita jännittäviä näkyjä olivat vielä raat vihreät mantelit, joita syödään välipalana. Raaka manteli dipataan suolapussissa ja syödään sinällään, ei ihan mantelilta maistunut mutta olihan se hyvää. Jännittävää olivat myös kadulla myytävät kanelipuun kuoret sählymailan mittaisina paloina, ei säälittävinä pikku puurotankoina kuten kotopuolessa.  

Liikenne on edelleen pelottavaa. Moottoritiellä saattaa tulla autoja vastaan väärään suuntaan eikä minkään näköistä risteyssuunnittelua ole. Ihmiset ajavat järjettömästi ohitellen kahden kaistan keskellä huikeilla nopeuksilla saadakseen lisää tilaa ja varmistaakseen pääsynsä nopeiten perille. Ironista kyllä, tästä ajotyylistä aiheutuvat liikenneruuhkat ovat yleisiä romuuntuneiden autojen ja ikävä kyllä joskus myös henkilövahinkojen siivoilusta johtuen. Hevosella olisit jo perillä.

Saippuamuseon kyljessä olevasta huumaavaan hyväntuoksuisesta saippuamyymälästä mukaan tarttui kylpysuolaa, joten illan lopuksi aion suunnitella rentouttavaa ruusukylpyä hotellin kylpyammeessa rauhallisen musiikin säestämänä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti