maanantai 23. maaliskuuta 2015

Tyros ja El-Buss - banaaniviljelmiä ja uusia tuulia

Eilen uskaltauduttiin taas heti aamusta liikenteeseen kohti etelää, onneksi väsyneenä ei jaksa niin kiinnittää huomiota jatkuvaan pieneen hengenvaaran tunteeseen. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja pienen eksyilyn jälkeen löysimme tiemme El-Bussin perhekeskukseen lähellä Tyroksen kaupunkia etelä-Libanonissa. Tyros on vanha kauppakaupunki, joka muiden lähialuidenkin tapaan on vuorotellen valloitettu ja tuhottu milloin kenenkin toimesta.

Mielenkiintoinen kartta keskuksessa:
palestiinalaisten maaomistukset (vihreä) ennen Israelin valtiota suhteessa
 juutalaisten maaomistuksiin (sininen).

Perhekeskuksessa pääsin heti alkuun haastattelemaan psykologi Eliä, joka työskentelee toisen psykologin Dolly Costan kanssa leirin työmäärää jakaen. Elie huolehtii lähinnä psykologisista arvioinneista ja testauksesta - Dolly taas terapiapuolesta. Eliellä on takanaan pitkä työtausta niin kidutuksen uhrien kuin muidenkin kansalaisjärjestöjen kanssa työskentelystä, mistä on varmasti apua perhekeskuksessa työskentelyssä. Elie oli myös ensimmäinen haastattelemani psykologi, joka on parhaillaan hankkimassa lisäkoulutusta neuropsykologian saralta - mahtava havainto! Valitettavasti samalla kävi myös ilmi, että psykologien lisäkoulutus on BASissa tällä hetkellä lähinnä omasta pussista maksettavaa ja täysin omalla vastuulla - järjestöllä ei ole kuulemma varaa tätä toimintaa tukea tai järjestää.

Haastattelun myötä oli mielenkiintoista huomata, miten paljon eroja eri perhekeskusten välillä on ja miten heikosti tieto kulkee keskuksesta toiseen. Toisin kuin pohjoisessa, Elie kertoi hänellä olevan käytössään hyvä kourallinen erilaisia psykologisia testejä NEPSYstä TATiin ja WAISiin, joita hän on kvalitatiivisella tasolla tutkinut ja kuuden vuoden työkokemuksellaan soveltanut palestiinalaispopulaation tarpeisiin - useimmiten joko vain parhaiten sopivia osatestejä käyttämällä tai tuloksia skaalaamalla. Tästä jo tehdystä sovitustyöstä tai mahdollisesta hyödyntämisestä ei vain pohjoisen perheleirissä ollut mitään tietoa. Eliekin haluaisi käyttöönsä oikeaoppiset validoitut ja standardoitut testipohjat, mutta tutkimukseen käytettävien resurssien puutteesta ja etenkin psykometriikan taitajien puutteesta tämä ei ole ainakaan nykytilanteessa mahdollista.

Oli myös jännittävää kysellä, miten tilanne leirissä on muuttunut niiden kuuden vuoden aikana jonka Elie on leirissä työskennellyt. Kuulemma hänen alkaessaan työskennellä perhekeskuksessa, leirissä oli vallalla valtavia väärinkäsityksiä ja harhaluuloja psykologian saralla - ADHDsta kärsiviä lapsia pidettiin ilkeinä ja pahoina - mielenterveyden ongelmia hoidettiin lähinnä istuttamalla lapsi tuoliin, missä hänen puolestaan rukoiltiin että pahat voimat jättäisivät hänet rauhaan. Jopa koulussa ja päiväkodeissa lapsia saatettiin rangaista ankarasti mielenterveyden ongelmista johtuvista käytösongelmista. Tilanne on näistä ajoista koulutusten ja perhekeskuksen henkilökunnan valtavan työpanoksen myötä muuttunut valtavasti parempaan suuntaan, eikä psyykkisen avun hakeminen ole enää sellainen tabu kuin ennen. Kuitenkin edelleen on useita tapauksia, joissa läheiset pitävät henkilöä puhtaasti laiskana tai ilkeänä vain, koska hän kohtaa haasteita mielenterveytensä kanssa ilman vakavia näkyviä fyysisiä vammoja.

Kyselin myös siitä, mitkä ovat suurimpia haasteita pakolaispopulaation kanssa työskentelyssä. Elien mielestä varsinaiset ongelmat ja patologia on hyvin samantyyppistä kuin muuallakin, mutta erot ovat siinä kuinka haastavaa ongelmien kanssa on elää. Köyhyys, vähäinen keskustelu mielenterveyden ongelmista, jatkuva stressi ja yksityisyyden puute asettavat omat ongelmansa ahtaissa oloissa mielenterveyden ongelmien kanssa painiskeleville ihmisille. Perhekeskuksen saapuminen ja toiminta ovat auttaneet hieman näissä ongelmissa, mutta työtä on vielä hyvin paljon jäljellä.

El-Bussiin oli saapunut myös muutamia vierailijoita Britanniasta ja Yhdysvalloista, jotka olivat maassa AUBn kampuksella järjestetyn konferenssin tiimoilta. Henkilökunta oli valmistellut tämän johdosta presentaatioita tärkeimmistä toiminnoista, jotka ovat erityisiä nimenomaan El-Bussin perhekeskukselle ja joita nyt yritetään implementoida myös muihin BASn perhekeskuksiin. Esitykset olivat erittäin mielenkiintoisia ja herättivät paljon keskustelua kuulijoiden joukossa!

Eräs näistä toimintatavoista on Community based mental health model, joka tarkoittaa siirtymistä yksilön hoidosta yhteisön hoitoon. Tämän mallin myötä koko keskuksen toimintafilosofia on muuttunut ja toiminta tehostunut huomattavasti. Perhekeskus järjestää esimerkiksi Home station -tapaamisia, joissa työntekijät siirtyvät leiriin ihmisten luo tavoittaakseen myös ne henkilöt, jotka eivät perhekeskuksessa käy. Yhteisöä kannustetaan myös toimimaan itse oman hyvinvointinsa edistämiseksi, El-Bussissa toimii esimerkiksi autismispektriin diagnosoitavien ja vaikeasti kehitysvammaisten lasten äitien vertaistukiryhmä, jotka kokoontuvat viikoittain puhumaan tuntemuksistaan ja toimimaan yhdessä pienien aktiviteettien parissa. Tavoitteena on saada vanhemmista ja läheisistä itsestään potilaiden tärkein ja läheisin interventio, joilla on riittävä tietotaito ja kyky toimia heidän kanssaan kehittävästi. 

Community based mental health modeliin liittyy myös kiinteästi task shifting, josta olikin esillä varsin vaikuttava posteri viikonlopun konferenssissa. Lyhyesti task shiftingissä on kyse siitä, että eri alojen asiantuntijat kouluttavat yhteisössä työskenteleville sosiaalityöntekijöille pieniä osia omista tehtävistään, kuten helpohkon autismiseulontakyselyn tai yksinkertaisten puheen kehitystä edistävien käytännön neuvojen ohjeistamista. Varsinaista syvennettyä moniammatillista yhteistyötä siis! Täten perhekeskuksissa tapahtuva edisty ei jää vain keskuksen tasolle, vaan siirtyy myös arkipäivään. Samalla yhteisössä työskentelevät työntekijät saavat arvokasta peruskoulutusta mielenterveydestä, jonotuslistat lyhenevät, asiantuntijoiden resurssit lisääntyvät ja päästään vaikuttamaan taustalla oleviin ongelmiin koko yhteisön tasolla. Tätä mallia yritetään myös implementoida muihin perhekeskuksiin, mikä tuntuu olevan suuri haaste toteuttaa tällä hetkellä. Perhekeskukset toimivat osittain hyvinkin itsenäisesti, eivätkä ole kovinkaan innokkaita muuttamaan toimintamallejaan vaikka El-Bussissa malli toimiikin erinomaisesti.

Task shifting-posteri. Hieno!

Illan lopuksi vierailimme vielä BASn puheenjohtajan ja AUBn luennoitsijan Najlan luona Hamrassa illallisella. Paikalla oli myös hänen perhettään ja ystäviään eri puolilta lähi-itää, niin Egyptistä, Syyriasta kuin Libanonistakin. Herkullista ruokaa! Illalla juotiin viiniä, nautittiin päiväntasaajan eteläpuolelta kotoisin olevien palvelijoiden (valitettava tosiasia täällä päin maailmaa) pöytään kantamista annoksista  ja keskusteltiin Egyptin politiikasta, harmi kylläkin loppuillasta lähinnä arabiaksi jolloin täytyy myöntää että itse siirryin mentaalisen simultaanitulkkauksen puolelle itseäni viihdyttääkseni. Allekirjoittaneella on myös vielä paljon opittavaa poskisuudelmakulttuurin oikeaoppisesta tilannelukemisesta, mutta onneksi turistina voi tehdä mitä vain ilman sen suurempia tunnontuskia. Yalla, yalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti