Haalarimerkkejä ja rumpu-oppia

Pitkästä aikaa saa taas kaivaa ompeluneulan ja -langan esiin: haalarimerkkisavotta on jälleen täällä. Koulua ei vielä montaa päivää ole ollut, mutta uusia merkkejä on kertynyt jo useampia kiitos avajaiskarnevaalien ja perinteisen Kalliokierroksen. Koen ompelemisen rasittavaksi (olen äärimmäisen huono ompelemaan), mutta minähän en merkkejäni liimaamaan rupea. Sopivalla porukalla ompelu on parhaimmillaan jopa ihan siedettävää hommaa!

Surullinen totuus on, että merkkeihin menee rahaa. Yksi haalarimerkki maksaa yleensä kahdesta ja puolesta eurosta viiteen euroon, kerryttäen hyvin nopeasti useamman kymmenen euron satseja. Kuitenkaan näitä merkkejä ei osaa olla ostamatta, ovathan ne niin hienoja! Usein haalarimerkkejä myös myydään mm. bileiden jatkoilla joissa harkintakyky ja ostopäätöksestä kieltäytyminen ovat yleensä hieman alentuneella tasolla jo muutenkin. Välillä kyllä äityy laskeskelemaan mielessään ikiteekkareiden haalareiden arvoa: useampia satasia varmasti kokonaisuudessaan.

Perheenlisäystä

Pieni tarina liittyeen vasemman alakulman merkkiin: ostin sen nyt kesällä Portugalista. Paikallisilla yliopisto-opiskelijoilla on tapana käyttää koulukaapua ja -pukua haalareiden sijaan - tämän viitan sisälle sitten ommellaan muutamia (hyvin rajoitettu määrä) viittamerkkejä. Coimbrassa oli ns. 'viittamerkkikauppa', jossa myytiin näitä koulupukuja kaapuineen, viitan sisään ommeltavia merkkejä sekä muuta tilpehööriä eri tiedekuntien väreissä. Jännittävä perinne!

Oma haalari paras haalari

Maanantaina oli elämäni ensimmäiset capoeiraharjoitukset: ensin tunnin verran musisointia ja rytmiharjoituksia, sitten kaksi tuntia itse liikuntaa. Mahtavin laji ikinä! Liikunta-osuus koostui hyvin pitkälle erilaisista liikesarjoista eri tasoissa, useimmiten polvet koukussa ja usein käsien varassa.Tarkoitus on myös harjoitella soittamaan ja laulamaan itse jonkin verran musiikkeja ja rytmejä pelaajia varten - sekä tietenkin opetella itse pelin perusteet nyt syyslukukauden aikana. Tänään sattuu joka paikkaan, oli siis varsin tehokasta!

Berimbau: capoeirasoitin jota soitetaan ohuella kepillä

Capoeira on siis brasilialainen 'peli', jossa on paljon tanssin, akrobatian ja itsepuolustuslajien piirteitä. Kaikki liikkeet on tarkoitus tehdä musiikin rytmissä, mikä ainakin ensimmäisellä kerralla tuntui varsin haasteelliselta. Kyse ei kuitenkaan ole puhtaasta tanssista eikä lattiaan ole tarkoitus koskea muuten kuin käsillään (tästä perinteiset puhtaan valkoiset vaatteet - näyttääkseen lopuksi ettei ole likaantunut ts. koskenut lattiaan), mikä ainakin oman tanssitaustan pohjalta oli hyvin vaikeaa muistaa. Lauantaina uudet harjoitukset, sitten on ehkä jo hieman viisaampi!

Tärkeää capoeirassa on yhteisöllisyys ja yhdessä hyvässä hengessä tekeminen, juuri tähän ehkä ihastuin eniten - mokaamisella ei ole mitään väliä ja kaikki ovat samassa veneessä pelaamassa. Lajiin kuuluu totta kai myös paljon hienoja temppuja, väistöjä, potkuja ja pyörähdyksiä; ei malttaisi millään odottaa että kerkeää oppia lisää. Ehkä oppisin capoeiran myötä vihdoinkin myös seisomaan käsilläni, tähän en ole syystä tai toisesta koskaan kyennyt harjoituksen puutteesta riippumatta.