Perillä Beirutissa

Pitkällisen Istanbulin kautta kiertäneen reissun jälkeen saavuin vihdoin tänään aamulla Beirutiin ja pääsin hyvin ansaituille lyhyehköille yöunosille. Seuraavana olikin aamupalan jälkeen vuorossa jännittävä taksimatka Beirutin perheneuvolaan, jossa tapasimme Liliane Younesin ja kanssa muita perheneuvolan työntekijöitä. Liliane koordinoi kaikkia viittä BAS:n perheneuvolaa Libanonissa (Beirut, Beddawi, Nahr el-Bared, Saida, Tyre) ja pyrkii parhaansa mukaan huolehtimaan niiden toiminnasta. 

Kävimme tänään myös tapaamassa WHO:n eli World Health Organisationin Libanonin haaran tärkeää ihmistä (National Professional Officer) ja toista WHO:n melko tärkeää (Public Health Officer) ihmistä. Melko tärkeä ihminen oli hieman yllättävästi pohjakoulutukseltaan psykologi, joka koordinoi ja monitoroi omalta osaltaan Libanonin mielenterveyspalveluihin liittyvää koulutusta, sen tarvetta ja toimijoita kuten UNRWA:a. Libanonissa WHO ei itse toimi palveluntarjoajana, vaan lähinnä kääntää ja sovittaa oppaita ja koulutuksia maahan ja kulttuuriin sopiviksi. 

Sirkku Kivistö ja Liliane Younes WHO:n tapaamisessa

Loppupäivästä kävimme vielä BAS:n pääkonttorilla perheneuvolan vieressä, missä tapasimme työntekijöitä ja keskustelimme muun muassa kummitoiminnan mahdollisia ei-toivottuja sivuvaikutuksia kartoittavan kyselyn tuloksia. Suomessa ja monessa muussa länsimaassa koetaan usein, että kehitysavun tulisi olla pelkkää rahaa ilman tunteita tai sitoomuksia riippuvuuden tunteen ehkäisemiseksi, mutta toteutetun kyselyn pohjalta suurin osa paikan päällä työskentelevistä sosiaalityöntekijöistä kokee että sponsorin ja kummilapsen välinen yhteydenpito ja kommunikointi - henkinen sponsorointi - on myös erittäin tärkeää kummitettaville eikä liian suuri rasite sosiaalityöntekijälle.

Liikenne täällä on kuumottavaa. Mopoilla keulitaan ilman kypärää vilkkaiden risteysten seassa, suojateitä tai nopeusrajoituksia ei ole. Isoimmat autot menevät ensin, sitten pienemmät autot - paitsi jos pieni auto on kyllin nopea ja uhkarohkea niinkuin se usein myös on. Turvavöitä ei liiemmin käytetä tai edes autoissa ole.

Myös harjoitteluohjelma alkaa olla suurinpiirtein kasassa! Tulen seuraamaan useampana päivänä Beirutin perheneuvolan työntekijöitä, mutta muissakin kaupungeissa vieraillaan. Huomenna mennään etelään Saidan kaupunkiin tutustumaan paikalliseen perhekeskukseen ja työntekijöihin heti aamusta.

Lisäksi torstaina on tarkoitus vierailla pohjoisessa, Nahr el-Baredin ja Beddawin leireissä. Nahr el-Bared on noin 30 000 pakolaisen asuttama leiri noin 16 km Tripolista pohjoiseen. Kyseinen leiri tuhoutui lähes täysin vuoden 2007 konfliktissa, mutta on nyttemmin pitkälti jälleenrakennettu uudelleen, joskin kuuleman mukaan hieman huonompaan kuntoon kuin ennen. 

Loppuviikosta järjestetään myös Lancet Palestinian Health Alliancen kaksipäiväinen kongressi, jonne myös me pienen retkikuntamme kanssa osallistumme ainakin toiseksi päiväksi. Ohjelmaa en vielä ole tarkemmin nähnyt, mutta jo ihan yliopiston näkeminen on varmasti mielenkiintoista.

Asun harjoittelun ajan hotelli Mayflowerissa, joka on miellyttävä pitkän historian ja herkullisen aamupalapöydän omaava hotelli Beirutin keskustassa Hamran alueella. Rukouskutsu kuuluu tälläkin hetkellä, parvekkeen ovea ei pysty lukitsemaan ja liikenteen melu on melko huumaavaa. Kävelymatkan etäisyydellä on sivistyksen ensimerkit, kuten Starbucks ja H&M.

Kaupunkina Beirut vaikuttaa vilkkaalta, valoisalta ja eloisalta. Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi puheliaita ja aurinkoisia, sekä hyvin vaihtelevan näköisiä. Huivia käytetään ja ei käytetä, hieman asuinalueiden mukaan vaihdellen.

Lämpötila täällä on miellyttävät parisenkymmentä astetta, eli siis hieman lämpimämpää kuin Suomessa. 

Tunnelmia ennen matkaa

Opiskeltuani psykologiaa Helsingin yliopistolla kolme vuotta olen päässyt osallistumaan useisiin tilanteisiin perehtymään psykologien erilaisiin työympäristöihin - mutta tämä on erikoisin ekskursio mihin olen tähän mennessä päätynyt. Muutamia vuosia sitten opintosuunnitelmaan tuli uutena opintojaksona 'Orientoiva harjoittelu', joka nimensä mukaisesti tarkoittaa 3-10 op mittaista perehtymistä psykologin työhön ja työtehtäviin hyvinkin vapaavalintaisessa ympäristössä. 

Lähden viikon päästä sunnuntaina vajaaksi kahdeksi viikoksi Beirutiin, Libanoniin, perehtymään paikallisten psykologien työskentelymetodeihin ja työympäristöön palestiinalaispakolaisleireissä. Erityisesti minua kiinnostavat erot työskentelyssä Suomeen verrattuna ja potilasväestön erilaisuus. Harva työskentelee mahdollisesti koko ikänsä pakolaisuudessa eläneiden ihmisten kanssa, joista monet ovat joutuneet kokemaan myös paljon traumaattisia kokemuksia ja läheistensä menetyksiä.

Mistä nämä pakolaiset ovat tulleet? Miksi heitä elää eri puolilla Lähi-itää vailla omaa maata tai kansalaisoikeuksia? 

Pieni katsaus historiaan ehkä valottaa hieman taustoja: palestiinan pakolaisuus syntyi kun Palestiinan sodan eli Israelin itsenäistymissodan yhteydessä yli 700 000 Palestiinan arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan vuosina 1947–1949. Vain kymmenisen prosenttia israelilaisten valtaaman alueen arabiasukkaista jäi paikoilleen, suurin osa pakeni naapurimaihin Israelin selvitessä voittajana sekä sisällissodasta että sitä seuranneesta valtioiden välisestä sodasta. 

Sodan jälkeen palestinalaispakolaisten ei sallittu enää palata entisille asuinsijoilleen, joten he jäivät hajalleen ilman paikkaa mihin palata. Telttakylien tilalle rakennettiin asuintaloja, joiden myötä pienelle alueelle kerääntyi yhä enemmän ja enemmän asukkaita. Myöhemmin edelleen riehuvan Syyrian sisällisodan ja äärijärjestöjen toiminnan myötä pakolaisten määrä on kasvanut entisestään, kun monet joutuvat jättämään kotinsa uudelleen turvallisemman elämän toivossa. 

Libanoniin paenneista suurin osa elää pakolaisleireillä vaihtelevissa olosuhteissa ilman useimpia perusoikeuksia. Valtio ei myönnä palestiinalaispakolaisille kansalaisuutta, eivätkä he saa omistaa maata tai kiinteistöjä. Useat ammatit, etenkin akateemista koulutusta vaativat, ovat pannassa. He eivät myöskään kuulu maan sosiaaliturvan piiriin. Libanonin palestiinalaisten koulutus ja terveyspalvelut ovat olleet vuosikymmeniä YK:n humanitaarisen avun ja erinäisten kansalaisjärjestöjen varassa.  

Oma harjoitteluni järjestyy paikallisen libanonilais-palestiinalaisen järjestön, NISCVTn (National Institute of Social Care and Vocational Training) kautta. Tämä yllättävä kontakti järjestyi kenties tutumman tahon, Psykologien Sosiaalisen Vastuun ansiosta. Psykologien Sosiaalinen Vastuu eli PSV on ollut jo pitkään mukana tarjoamassa  humanitaarista apua myös Libanonissa. PSV:n toimintaan kuuluu muun muassa tiettyjen pakolaisleirien perheneuvoloiden tukeminen ja erinäiset projektit, joihin kuuluu muun muassa kummilapsitoiminta ja solidaarisuussilmukat. PSV:n kautta yhdellätoista vammaisella palestiinalaislapsella on kuntoutuskummit Suomesta. Kummit tukevat muun muassa maksamalla koulumaksuja, joiden avulla lapset saavat tarpeisiinsa sopivaa koulutusta ja mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään. Solidaarisuussilmukat taas neulovat lämpimiä neuleita pakolaisten lämmöksi - korkeiden betonitalojen keskellä pimeillä kujilla on kylmä lämpimilläkin keleillä. 

Tiedostaessa kokonaisten kansakuntien elämisen ja hyvinvoinnin riippuvan ihmisten halusta auttaa ja humanitaaristen järjestöjen toiminnasta, tuntee väkisinkin pientä maailmantuskaa. Lähi-idän tilannetta kauempaa seuratessa ei voi kuin pohtia millainen pitkä linja huonoja päätöksiä ja epäonnisia yhteensattumia tilanteeseen on johtanut. Viime vuosina tilanne on heilunut kylläkin molempiin suuntiin ja myös suotuisia käänteitä on tapahtunut, esimerkkinä vuonna 2010 voimaanastunut laki joka salli vihdoin palestiinalaispakolaisille laillisen työskentelyn yksityisellä sektorilla ei-korkeakoulutetuissa ammateissa. 

Tiivistettynä päivittelen siis tähän blogiin harjoittelun varrelta ja sen jälkeen. Halutessaan lisätietoja voi tarkastella jo nyt esimerkiksi myös UNRWA:n sivuilta (http://www.unrwa.org/where-we-work/lebanon), josta löytyvät myös kuvaukset eri pakolaisleireistä ja jännittäviä tilastokäppyröitä eri leirien tilanteista. PSV:n toiminnasta ja muun muassa siitä kuinka itsekin voit osallistua vaikka Ilahduttavan Lahjan muodossa saat lisätietoja helpoiten osoitteesta http://www.psykologiensosiaalinenvastuu.fi/main/. Suurimman osan ajasta viettänen Beirutissa (tarkkaa harjoitteluohjelmaa ei ole vieläkään saatu aikaiseksi - 'bukra inshallah' - arabiaa suunnilleen samassa merkityksessä kuin manana espanjassa..), mutta mahdollisuuksien mukaan käymme myös vierailuilla muissa leireissä. 

Koreografioinnin ABC ja D

Oletko aina halunnut tehdä tanssikoreografian?

Kokosin muinaisia neuvoja vieläkin muinaisimmilta tanssiajoiltani - katso pois. Listassa ei ole todellakaan kaikki ja joistain voi joku kokeneempi olla eri mieltä joistain, mutta nämä ovat omia näkemyksiäni ja oppimiani asioita jotka olen kokenut hyödyllisiksi. :)

1)Tarina ja tunne

Mikä tarinan tai tunnetilan haluat välittää katsojalle? Millaisia ajatuksia haluat herättää koreografiallasi? Millaisella liikkeellä tuot sen esiin? Miten musiikkisi toimii yhteistyössä tanssin kanssa? Onko teoksessa juoni? Mieti koreografiallesi lähtökohdat ennen muuta - kirjoita ne vaikkapa ylös että ne pysyvät mielessä halki tekoprosessin. Mitä haluat katsojan tietävän teoksesta?

2) Taso

Mieti liikutko alhaalla, keskitasossa, ylhäällä vai ilmassa? Kuinka paljon liikut eri tasoilla, ovatko vaihdot äkkinäisiä vai sulavia, palveleeko muutos koreografian juonta? Tasonvaihtelut kiinnittävät katsojan huomion - onko se oleellista tässä kohdassa koreografiaa? Miten suhteutat teoksesi tilaan - keskitytkö tiettyyn paikkaan vai liikutatko teosta tilassa? Mikä on teoksen lähtökohta (lattialla, edessä, nurkassa..?)

3) Liikelaatu

Kulmikas, pyöreä, jäntevä, pehmeä, kuminen, hidas, nopea, tiputus, lento. Eri sanoja löytyy lukemattomasti, tärkeämpää kuin termi on ajatuksen uhraaminen tälle hyvin oleelliselle perusasialle. Millaisia liikelaatuja teoksestasi löytyy? Keskitytkö tiettyyn dynamiikkaan vai haetko liikelaadun vaihteluita? Kuinka ne sopivat musiikin tyyliin?

4)Lauseitus

Kuten musiikki tai hyvä kirja - myös koreografia koostuu parhaimmillaan fraaseista ja kappaleista välimerkkeineen kaikkineen. Mieti kunkin lauseen alkupiste, loppu ja kaikki siitä väliltä tarkkaan. Lauseituksen rikkominen voi toimia tehokeinoja kirjallisuuden tyylikikkailujen tapaan, mutta sen tulee olla harkittua. Mieti teoksellesi selkeä alku, keskikohta ja loppu.

5)Suunta

Mieti lavaa kokonaisuutena mielessäsi. Mihin suuntaan haluat liikkeen jatkuvan seuraavaksi, mihin haluat katsojan silmän ohjautuvan. Koreografia on katsojan kanssa leikittelyä ja suunta on tehokas työväline - haluatko yllättävyyttä, sulavuutta, muotoja (liikkeellisiä sommitelmia? tilallisia sommitelmia?), diagonaaleja, keskustelua tanssijoiden välillä, huomion kiinnittämistä yksityiskohtiin?

5) Ajoitus

Useamman kuin yhden tanssijan teoksissa mieti ajoitusta tarkkaan. Käytätkö unisonoa, kaanonia, suunnanvaihdoksia, ryhmän/ryhmien ja/tai yksilön eriaikaisuutta, improvisaatiota? Pysähtyvätkö muut jossain kohdassa, kuka liikkuu minne missäkin vaiheessa? Poistuuko osa tanssijoista lavalta välillä? Miten katsojan silmä liikkuu teoksen edetessä?

6) Valot

Valot ohjailevat katsojan katsetta liikkeen nopeuden, tason ja suunnan tapaan - mieti tarkkaan mitä haluat korostaa teoksessasi ja mihin suuntaan haluat valojen liikkuvan. Värit tuovat tunnelmaa ja toimivat tehokeinoina - spotti keskittää huomion voimakkaasti yhteen pisteeseen. Kiinnitä huomiota erityisesti sisääntuloihin, taustaan ja valon kattavuuteen (mistä suunnasta? kuinka paljon? minkä sävyistä? kuinka kauan?).

7) Puvut ja lavastus

Puvut ja mahdollinen rekvisiitta voivat toimia inspiraation lähteenä ja muodostavat lopullisen kokonaisuuden tiiviiksi ja yhtenäiseksi. Pysähdyksessäkin katsoja huomaa puvut - haluatko sen olevan huomaamaton vai korostavan jotain? Usein lastentansseissa käytetään hyvinkin räiskyviä ja erikoisia pukuja viemään huomio itse tanssin mahdollisilta epätarkkuuksilta. Haluatko yhtenäistää tanssijoita vai korostaa erilaisuuksia? Mikäli tuot lavalle rekvisittaa, käytä sitä.

8) Muut elementit

Käytätkö muita elementtejä teoksessasi, esimerkiksi puhetta, laulua, videota, musiikinvaihteluja, elävää musiikkia? Miten elementit tukevat teoksesi lähtökohtia?

Kannattaa muistaa myös hillittömän hauska ja usein yllättävän paikkaansapitävä video nykytanssikoreografioinnin liikemateriaalin perusteista:

http://www.tastefullyoffensive.com/2013/12/how-to-contemporary-dance.html

Akuutti tenttikauhu ja muita häiriöitä

Kliininen psykologia II - tentti lähestyy, kasasin parhaat palat tenttialueesta tähän mennessä:

1) "F10.0 Alkoholin käytön aiheuttama akuutti päihtymystila "

2) "Kihnuttamishäiriö eli frotteurismi - tuntemattomien koskettelu ja kihnuttaminen"

3) " (lääkkeillä) -- tehtyjen yritysten kuolemanvaara on oleellisesti alhaisempi kuin esimerkiksi hirttäytymällä, ampumalla, korkealta hyppäämällä tai hukuttautumalla tehdyillä yrityksillä"

4) "Kohtauksiin liittyy -- sosiaalisesti nolojen tilanteiden riski" (unihäiriöiden kuvausta)

5) "Potilas näkee ihmisiä, näkyjä tai asioita, joita ei ole olemassa" ( ja kuka tätä arvioi?)

6) "Karvojennyppimishäiriö eli trikotillomania on impulssikontrollin häiriö, jossa on ihminen on toistuvasti kyvytön vastustamaan yllykkeitä nyppiä hiuksia tai ihokarvoja"

7) "Dissosiatiivinen pakkovaellus eli fugue on harvinainen häiriö, jossa henkilö äkillisesti ja odottamatta matkustaa pois kotoa tai vakituiselta työpaikalta eikä muista menneisyyttään"

8) "kortiko-striato-talamo-kortikaalisten yhteyksien häiriötä" (pakko-oireiset häiriöt, että minkä?)

9) "Ambitendenssi: potilas "jumiutuu" päättämättömään liikkeeseen, esimerkiksi ojentaa kättään kättelyä varten ja samalla sanoo "Älkää kätelkö minua. En halua, että kättelette minua.""

10) "Tiedot elimellisoireisten häiriöiden epidemiologiasta ja kulusta ovat vähäisiä. Kovin paljon ei ole tutkimuksia niiden hoidostakaan. Luotettavaan näyttöön perustuvia tutkimuksia ei käytännössä ole juuri lainkaan" (tämä luku herätti luottamukseni)

// Oikeastihan tämä kirja on siis hyvin mielenkiintoinen ja asiapitoinen ammattiteos psykiatriasta. Vielä jos sen kerkeäisi lukemaan ennen h-hetkeä..

Improvisoikaa!

Syksyn improkausi on vihdoinkin lähtenyt käyntiin ja ensimmäinen keikkapäiväkin on jo tiedossa! Sukkien pyörimistä jaloissa ei voi estää.

Ajattelin juhlistaa tätä listaamalla tänne joitain 'lajeja' tai harjoituksia mitä olemme harjoituksissa pyöritelleet: omaksi iloksi, muistinvirkistykseksi ja miksei muidenkin sivulle sattuvien inspiraatioksi.

Jos toisin ei mainita, kaikissa määritellään ensin paikka ja/tai määreitä kohtaukselle ennen aloittamista ja kohtaus viedään lopuksi johonkin suhteellisen järkevään loppuratkaisuun.

1)Tulkkaus

Yksi näyttelijä poistuu huoneesta, määritellään aihe keskustelulle. Ulkomailta on saapunut pari asiantuntijoita (tai yksi asiantuntija), joille annetaan aihe mistä keskustelevat omalla pseudokielellään. Tulkkina toimiva on ollut kuulematta aiheen ja asiantuntijoiden alkuperämaan ja hän alkaa kylmiltään tulkkaamaan asiantuntijoiden esittelyä. Toimii myös balladiversiona!

2)Riimisaippuasarja

Kaikkien näyttelijöiden vuorosanojen täytyy sointua toisiinsa loppusoinnuilla ts. rimmata. Rimmata saa itsensä tai toisen kanssa: myös samaan riimiä saa rimmata useampia kertoja. Suhteellisen haastava, mutta erittäin hauska harjoitus.

3)Musikaali

Hauskempaa kiipparin kanssa harjoiteltuna: muutama improaja aloittaa tekemään muutamien määrittelyjen jälkeen kohtausta - yleisö saa missä tahansa vaiheessa kohtausta huutaa "Laulu!", jolloin edellisen/edellisten repliikin/repliikkien lausujien tulee laulaa improvisationa kappale aiheesta.

4)Irlantilainen juomalaulu

Lauletaan annetusta aiheesta useammalla hengellä lause kerrallaan yksinkertaiseen sävelmään. Aina yhtä hauskaa! Toimii myös sana kerrallaan tarinaversiona isommalla porukalla: juonen pitäminen (ainakin yrittäminen) koherenttina oleellisena osana harjoitusta sivupoluista huolimatta.

5)Tunnetilat

Tehdään kohtausta: yleisö (tai avustava näyttelijä) saa huutaa tunnetilan muutoksia tai adjektiiveja kesken kaiken joko yksittäiselle näyttelijälle tai koko kohtaukselle. Toimii myös soololajina: tällöin pidetään puhe jostain nimellisen merkityksettömästä aiheesta ja tunnetilaa vaihdellaan avustavan näyttelijän määräysten mukaan.

6)Kuiskaaja

Näyttelijä saa milloin tahansa kesken vuorosanansa napsuttaa sormiaan, jolloin joku yleisöstä huutaa sanan mikä täytyy integroida omaan sanomiseensa luontevasti. Toimii myös etukäteen kirjoitetuilla paperilapuilla.

7)Jäätyminen

Kaksi näyttelijää alkaa tehdä kohtausta: muut odottavat vieressä. Missä tahansa ajanhetkessä kuka tahansa katsojista saa huutaa stop! ja vaihtaa paikkaa jonkun näyttelevän kanssa - tarkoituksenaan viedä kohtaus joillekin uusille urille.

8)Roolinvaihto

Tehdään kohtausta, missä tahansa vaiheessa yleisö tai avustava näyttelijä saa määrätä ketkä tahansa näyttelijät vaihtamaan rooleja kesken kohtauksen.

9)Pikakelaus

Tehdään ensin kohtaus määritteillä, minkä jälkeen tehdään sama kohtaus uudelleen ja uudelleen aina vain nopeammin.

10)Sadunkertoja

Valitaan aihe sadulle ja kolme sadunkertojaa. Sadunkertojat kertovat vuorotellen (ensimmäinen alustaa, toinen kehittää huippukohdan ja kolmas vie loppuun), samalla kun muutama muu näyttelijä näyttelee pääosin mykkänä kohtausta sitä mukaa kuin kertoja sitä kertoo. Sadunkertojat saavat myös jättää lauseita auki näyttelijöille (esimerkiksi Liisa sanoo:), jolloin kyseisen Liisan täytyy itse päättää sanottavansa.

11)Myöhästelijä

Yksi näyttelijä poistuu huoneesta, sillävälin avustava näyttelijä yhdessä yleisön kanssa kehittelee tarinan siitä miksi kyseinen näyttelijä on myöhässä. Poistunut näyttelijä palaa huoneeseen selittämään selitystään: vastaanottava näyttelijä tivaa kysymyksiä avustaen 'siis heräsit mistä aamulla?' samalla kun yksi tai kaksi näyttelijää näyttelee pantomiimina takana yleisön kanssa laadittua selitystä ja poistunut näyttelijä yrittää parhaansa mukaan tulkita pantomiimista myöhästymistarinansa. Yleisö paljastaa oikeaan osuneet arvaukset hurraamalla.

12)Kysymyksiä

Kaksi näyttelijää puhuu dialogia: kumpikin saa esittää vain kysymyksiä. Se, joka ensimmäisen kerran epäonnistuu häviää pelin.

Lisäksi on monia monia monia, mutta tällä pääsee jo alkuun! Ylläolevien lajien lisäksi on totta kai myös paljon lämppäharjoituksia, -pelejä ja leikkejä ihan tuikitavallisesta formulasta samuraileikin kautta mönkkiin. Oikeastaan lämpäksi käy mikä tahansa lievää luovuutta vaativa nauruhermoja ja heittäytymistä herättävä harjoitus: voi keksiä toki myös itse.

Improvisointiharjoitukset ovat ihanan vapauttavia! Suosittelen improvisaatioharjoittelua etenkin sellaisille, jotka eivät siitä ensikuulemalta innostu vedoten tekosyihin 'en minä osaa', 'en minä uskalla' tai 'entä jos muut nauravat minulle'. Improharkoissa nauretaan valtavasti: itselle ja muille muiden kanssa; tärkeintä on päästää irti ja kokeilla millaisia assosiaatioita omat aivot tuottavatkaan vapaaksi päästyään. Muutaman tunnin session jälkeen olo on rento ja avoin, improtreeneissä eivät arkimurheet paljoa paina.

Uskoisin että suurin osa ylläolevista on joko mukaelmia tai suomennoksia Improv-ensyklopedian harjoituksista (http://improvencyclopedia.org/games/)!

Haalarimerkkejä ja rumpu-oppia

Pitkästä aikaa saa taas kaivaa ompeluneulan ja -langan esiin: haalarimerkkisavotta on jälleen täällä. Koulua ei vielä montaa päivää ole ollut, mutta uusia merkkejä on kertynyt jo useampia kiitos avajaiskarnevaalien ja perinteisen Kalliokierroksen. Koen ompelemisen rasittavaksi (olen äärimmäisen huono ompelemaan), mutta minähän en merkkejäni liimaamaan rupea. Sopivalla porukalla ompelu on parhaimmillaan jopa ihan siedettävää hommaa!

Surullinen totuus on, että merkkeihin menee rahaa. Yksi haalarimerkki maksaa yleensä kahdesta ja puolesta eurosta viiteen euroon, kerryttäen hyvin nopeasti useamman kymmenen euron satseja. Kuitenkaan näitä merkkejä ei osaa olla ostamatta, ovathan ne niin hienoja! Usein haalarimerkkejä myös myydään mm. bileiden jatkoilla joissa harkintakyky ja ostopäätöksestä kieltäytyminen ovat yleensä hieman alentuneella tasolla jo muutenkin. Välillä kyllä äityy laskeskelemaan mielessään ikiteekkareiden haalareiden arvoa: useampia satasia varmasti kokonaisuudessaan.

Perheenlisäystä

Pieni tarina liittyeen vasemman alakulman merkkiin: ostin sen nyt kesällä Portugalista. Paikallisilla yliopisto-opiskelijoilla on tapana käyttää koulukaapua ja -pukua haalareiden sijaan - tämän viitan sisälle sitten ommellaan muutamia (hyvin rajoitettu määrä) viittamerkkejä. Coimbrassa oli ns. 'viittamerkkikauppa', jossa myytiin näitä koulupukuja kaapuineen, viitan sisään ommeltavia merkkejä sekä muuta tilpehööriä eri tiedekuntien väreissä. Jännittävä perinne!

Oma haalari paras haalari

Maanantaina oli elämäni ensimmäiset capoeiraharjoitukset: ensin tunnin verran musisointia ja rytmiharjoituksia, sitten kaksi tuntia itse liikuntaa. Mahtavin laji ikinä! Liikunta-osuus koostui hyvin pitkälle erilaisista liikesarjoista eri tasoissa, useimmiten polvet koukussa ja usein käsien varassa.Tarkoitus on myös harjoitella soittamaan ja laulamaan itse jonkin verran musiikkeja ja rytmejä pelaajia varten - sekä tietenkin opetella itse pelin perusteet nyt syyslukukauden aikana. Tänään sattuu joka paikkaan, oli siis varsin tehokasta!

Berimbau: capoeirasoitin jota soitetaan ohuella kepillä

Capoeira on siis brasilialainen 'peli', jossa on paljon tanssin, akrobatian ja itsepuolustuslajien piirteitä. Kaikki liikkeet on tarkoitus tehdä musiikin rytmissä, mikä ainakin ensimmäisellä kerralla tuntui varsin haasteelliselta. Kyse ei kuitenkaan ole puhtaasta tanssista eikä lattiaan ole tarkoitus koskea muuten kuin käsillään (tästä perinteiset puhtaan valkoiset vaatteet - näyttääkseen lopuksi ettei ole likaantunut ts. koskenut lattiaan), mikä ainakin oman tanssitaustan pohjalta oli hyvin vaikeaa muistaa. Lauantaina uudet harjoitukset, sitten on ehkä jo hieman viisaampi!

Tärkeää capoeirassa on yhteisöllisyys ja yhdessä hyvässä hengessä tekeminen, juuri tähän ehkä ihastuin eniten - mokaamisella ei ole mitään väliä ja kaikki ovat samassa veneessä pelaamassa. Lajiin kuuluu totta kai myös paljon hienoja temppuja, väistöjä, potkuja ja pyörähdyksiä; ei malttaisi millään odottaa että kerkeää oppia lisää. Ehkä oppisin capoeiran myötä vihdoinkin myös seisomaan käsilläni, tähän en ole syystä tai toisesta koskaan kyennyt harjoituksen puutteesta riippumatta.

Arkivinkkejä

Mielestäni erittäin olennainen osa todellisuutta on todellisuudelta pakeneminen.


1) Kirjat

Hyvä kirja imee mukanaan, kadottaa ajantajun ja tuo parhaimmillaan jännittävän seikkailun toiseen maailmaan useammaksi päiväksi. Parhaista kirjoista saa uusia ystäviä, joiden murheita suree ja iloja iloitsee kuin omia läheisiään. Uskon, että omat kirjansa löytää parhaiten vain kokeilemalla - edellämainittu ei todellakaan päde joka ainoaan eikä edes joka kolmanteen kirjaan joka käteen tarttuu (ainakaan vielä en ole kokenut tippaakaan sympatiaa esimerkiksi Duodecimin Psykiatriaa kohtaan). Suosittelen kokeilemaan myös kaunokirjallisuuden klassikkoteoksia kevyiden romaanien lisäksi! Reilikirjana palveli To Kill A Mockingbird - äärimmäisen hieno teos.

2) Videopelit

Erityisesti fantasiaroolipelit! Oi Final Fantasyt, nuo lapsuuteni (myös nykyisyyden) kasvattajat jotka saivat unelmoimaan omasta chocobosta tai näkemään unia cura-loitsuista. Oi vanhat snes-emulaattorilla tuskaisesti hakatut Seiken Densetsut ja Zeldat, ilman teitä en ehkä olisi jaksanut tankata englannin epäsäännöllisiä verbejä läheskään niin paljon kun jaksoin. Teiltä opin paljon elämästä, ystävyydestä ja rohkeudesta - ehkä se aika oli jostain muualta pois mutta itse en olisi sitä mieluummin muualla viettänyt.

3) Luominen

Kirjoittaminen, maalaaminen, muovailu, laulaminen, tanssiminen. En edes yritä laatia täyttä listaa, koska se on käytännössä mahdotonta - mikä tahansa missä unohtaa mikä päivä tänään on tai mitä oikeasti piti sinä päivänä tehdä. On suuri riemu tuoda maailmaan, jotain mitä siinä ei vielä ollut eikä tule koskaan juuri siinä muodossa uudestaan olemaan - vaikka ei mitään osaisikaan.


4) Sarjat

Olipa sitten kyseessä Greyn Anatomia, Mentalist, House, Game of Thrones, Sinkkuelämää tai Fullmetal Alchemist: etenkin kokonaisia tuotantokausia kerralla katsomalla hävittää hyvin nopeasti käsityksensä kellosta tai arkipäivän murheista. Mahdoton on taas mahdollista, rakkaus todellista ja ihmiskohtalot huikean värisyttäviä. Olen aina pitänyt etenkin sarjojen musiikeista - jossain myöhemmin uudelleen kuultu kappale saattaa herättää vahvojakin muistoja pitkänkin ajan kuluttua sen katsomisesta.