Matkailijan reissuvinkit

Vinkkejä empiiristen tutkimusten perusteella:

-Espanjassa on varmasti helpompaa päästä lentokoneeseen kuin suurnopeusjunaan
-Lupaavan pieni voipaketti voi olla myös hiivaa
-Kyseisellä hiivalla voi pelata koripalloa, jos "anteeksi, haluaisitteko hiivaa?" ei ole kohdekielellä hallussa
-Jos ostat suklaaleivonnaisia niin mieti tarkkaan missä syöt niitä
-Älä säilytä banaaninkuorta junan keskikäytävällä
-Älä täytä ravintolassa juomalasia vaivihkaa omasta pullosta tai saatat joutua salatarkkailuun
-Ratsastaminen länkkärisatulassa on kivaa, sen jälkeen junassa istuminen ei
-Kaljaa ilmestyy matkaillessa, vaikkei haluaisikaan. Tölkeissä!
-Mies maksaa aina (kaikkien) laskun loppusummasta ja maasta riippumatta
-Reeberbahnilla on Esso
-Ranskassa voi olla oma huone hanoille
-Rinkassa ei voi olla liikaa suklaata
-Kanat rajoittavat merkittävästi ilta- ja yöelämään osallistumista
-Vessassa on tylsää istua maata vaihdettaessa
-Avignon on kaunis paikka. Etenkin pitkin pikkukujia rautatieasemalle juostessa hellepäivänä.
-Shostakovichia on ok kuunnella yöllä hostellissa perehtyen samalla pikakävelyn teknisiin hienouksiin
-Eiffelin juurelle kannattaa varata kertakäyttösadetakki ja viinipullo

Junalla junaillen Eurooppaa

Alustava reilisuunnitelma, pitää ainakin tähän asti paikkaansa

Terveisiä Pariisista! Viime päivät on reissattu pitkin ja poikin Eurooppaa seurana mahtavaakin upeampia opiskelutovereita, eli siis kerkeää juuri sopivasti unohtamaan opinnot ennen niiden alkamista ja nauttia vielä hieman kesän viime päivistä ja katoavasta auringosta.

Tähän mennessä maista on nähty Ruotsi (takelteleva lippujenosto ruotsiksi), Tanska (iltapalaksi italialaista pizzaa), Saksa (Iltapalaksi intialaista, mutta sentään myös Reeberbahnilla aitoa hampurilaisolutta), Alankomaat (pannukakkulaiva, jossa saa syödä loputtomasti pannaria!), Belgia (vohvelia!) ja viimeisimpänä siis Ranska (kolmen ruokalajin illallinen..). Ylihuomenna jatketaan matkaa maaseudulle ja Arlesin kaupunkiin, päästään toivottavasti ratsastamaan ranskalaiseen luonnonpuistoon.

Junamatkailu on ollut positiivinen yllätys, yhtään tylsää junamatkaa ei vielä ole tullut vastaan. Ruotsalaislehdestä bongattu loistokeksintö junabingo on viihdyttänyt minuuttikausia: 5x5 ruudukko täyteen asioita jotka täytyy bongata junan ikkunasta. Eilenkin matkustettiin reilu puoli vuorokautta, tuntui ehkä kolmelta tunnilta.

Reilatessa tärkeintä lienee rento asenne, aikataulut hollilla ja avoin mieli. Ilman verkkoyhteyttä toimivasta navigoinnista ja kartoista on apua, mutta ilmankin pärjänneisi - nopeuttavat kyllä kaupungeissa toimimista huomattavasti. Turistirysää mukavampaa on rento kävelykierros ja hassujen puiden ihastelusta, uusien kaupunkien haistelusta sekä paikallisten seuraamisesta saa uutta näkökulmaa myös itseensä ja omaan kotimaahansa. Matkailu on aina ollut mukavaa, mutta nyttemmin osaa nauttia enemmän ihan vain muualla olemisen tunteesta kiehtovan eksotiikan tai kuuluisien nähtävyyksien sijaan. 

Täällä Pariisissa ollaan asuttu ystävän sukulaisen tuttavan omakotitalossa ruokkimassa kanoja ja kastelemassa kukkia. Kanat ovat söpöjä, sisustus ihana ja sängyssä nukkuminen mukavaa. Tänään päästiin ulos asuinkorttelistakin jopa ennen seitsemää - siis iltaseitsemää. Saa nähdä miten huomenna käy, kunnianhimoinen suunnitelma on käydä aamulenkillä!

Työtä palkatta - siis miksi!

Miksi ihmiset tekevät asioita toistensa hyväksi ihan vain sen mahdollisuuden ilosta? Onko se yhtä luontaista kuin omasta edustaan huolehtiminen - edistäväthän molemmat yhteisön selviämistä. Vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä ja voivat paremmin, mikseivät kaikki siis tee niin? 

"Siis teetkö sä työtä ilman palkkaa!" "Ei, kyllä mä tästä maksoin."

Suuremmilla partioleireillä kaikki leiriläiseksi yli-ikäiset toimivat mahdollistajina palveluleirissä mitä mielikuvituksellisimmissa pesteissä. Parasta tässä on ehkä juuri se, että kuka tahansa voi päästä periaatteessa mihin tahansa hommaan - vastaamaan päivävaelluksen koordinoinnista, kokkaamaan keittiöön, taittamaan leirilehteä, kierrättämään kansainvälisiä vierailijoita tai vaikka opettamaan pieniä lapsia melomaan. Samalla oppii itsekin jotain uutta tai voi hioa taitojaan jossain jo osaamassaan - kaikki voittavat.

Vapaaehtoistyöstä - tapahtui se sitten partiossa, arkielämässä tai maailman toisella laidalla - saa outoa tyydytystä. On mahtavaa tehdä jotain toisen ihmisen tai asian hyväksi täysin pyyteettä ja rahallista tai muunlaista korvausta odottamatta aina silloin tällöin, miksei useamminkin. En ihmettele ollenkaan, että viimeistään vanhemmalla iällä monet löytävät nämä ilot - uskon siitä koituvan hyvän mielen olevan yksinkertaisesti ihmiselle luonnollista. 

Olin viikko takaperin Satahangan päivävaelluksen - eli haikin - ruokarastilla huolehtimassa kirjanpidosta ja jakelemassa tarvikkeita leiriläisille, jotka kokkasivat pisteellä itse trangioillaan nuudeleita ja jauhelihaa. Homma oli hauskaa ja parhaimman riemun tarjosivat iloiset naamat, jotka lappoivat valmista ruokaa suihinsa hymy huulessa - taas onnistuttiin! Mahtavia olivat myös helteiset kesäpäivät: musiikkia kuunnellen heinäpellon laidalla oli mukavaa niin ruokatarvikkeiden jakajalla kuin ottajillakin. 

Tämäkään lapsi ei olisi päässyt reppuselkään ilman vapaaehtoista kantajaa.

Ei Satahanka täysin pelkkää työntekoa kuitenkaan ollut. Viikon aikana kerkesin muun muassa jollailemaan, iltapurjehdukselle, perinneverkkoveneilemään, talonpoikaispurjehduskilpailuihin, markkinointikierrokselle, jätesäkkibileisiin ja mutakakkukesteille. Ruokaa oli paljon, teltta mukava ja seura mahtavaa: mitä muuta sitä voi enää ihminen toivoa? Ennen kaikkea viikko oli henkilökohtaisesti totaalinen irtiotto arjesta, arkiviikon pienet murheet tai mietteet eivät useasti käyneet mielessä luonnon siimeksessä ja leirikuplaan pystyi imeytymään joka solullaan - siksi kai huomasin taas kerran päätyneeni pellon laitaan huolehtimaan jonkun muun trangian polttonestetarpeista.