Akuutti tenttikauhu ja muita häiriöitä

Kliininen psykologia II - tentti lähestyy, kasasin parhaat palat tenttialueesta tähän mennessä:

1) "F10.0 Alkoholin käytön aiheuttama akuutti päihtymystila "

2) "Kihnuttamishäiriö eli frotteurismi - tuntemattomien koskettelu ja kihnuttaminen"

3) " (lääkkeillä) -- tehtyjen yritysten kuolemanvaara on oleellisesti alhaisempi kuin esimerkiksi hirttäytymällä, ampumalla, korkealta hyppäämällä tai hukuttautumalla tehdyillä yrityksillä"

4) "Kohtauksiin liittyy -- sosiaalisesti nolojen tilanteiden riski" (unihäiriöiden kuvausta)

5) "Potilas näkee ihmisiä, näkyjä tai asioita, joita ei ole olemassa" ( ja kuka tätä arvioi?)

6) "Karvojennyppimishäiriö eli trikotillomania on impulssikontrollin häiriö, jossa on ihminen on toistuvasti kyvytön vastustamaan yllykkeitä nyppiä hiuksia tai ihokarvoja"

7) "Dissosiatiivinen pakkovaellus eli fugue on harvinainen häiriö, jossa henkilö äkillisesti ja odottamatta matkustaa pois kotoa tai vakituiselta työpaikalta eikä muista menneisyyttään"

8) "kortiko-striato-talamo-kortikaalisten yhteyksien häiriötä" (pakko-oireiset häiriöt, että minkä?)

9) "Ambitendenssi: potilas "jumiutuu" päättämättömään liikkeeseen, esimerkiksi ojentaa kättään kättelyä varten ja samalla sanoo "Älkää kätelkö minua. En halua, että kättelette minua.""

10) "Tiedot elimellisoireisten häiriöiden epidemiologiasta ja kulusta ovat vähäisiä. Kovin paljon ei ole tutkimuksia niiden hoidostakaan. Luotettavaan näyttöön perustuvia tutkimuksia ei käytännössä ole juuri lainkaan" (tämä luku herätti luottamukseni)

// Oikeastihan tämä kirja on siis hyvin mielenkiintoinen ja asiapitoinen ammattiteos psykiatriasta. Vielä jos sen kerkeäisi lukemaan ennen h-hetkeä..

Improvisoikaa!

Syksyn improkausi on vihdoinkin lähtenyt käyntiin ja ensimmäinen keikkapäiväkin on jo tiedossa! Sukkien pyörimistä jaloissa ei voi estää.

Ajattelin juhlistaa tätä listaamalla tänne joitain 'lajeja' tai harjoituksia mitä olemme harjoituksissa pyöritelleet: omaksi iloksi, muistinvirkistykseksi ja miksei muidenkin sivulle sattuvien inspiraatioksi.

Jos toisin ei mainita, kaikissa määritellään ensin paikka ja/tai määreitä kohtaukselle ennen aloittamista ja kohtaus viedään lopuksi johonkin suhteellisen järkevään loppuratkaisuun.

1)Tulkkaus

Yksi näyttelijä poistuu huoneesta, määritellään aihe keskustelulle. Ulkomailta on saapunut pari asiantuntijoita (tai yksi asiantuntija), joille annetaan aihe mistä keskustelevat omalla pseudokielellään. Tulkkina toimiva on ollut kuulematta aiheen ja asiantuntijoiden alkuperämaan ja hän alkaa kylmiltään tulkkaamaan asiantuntijoiden esittelyä. Toimii myös balladiversiona!

2)Riimisaippuasarja

Kaikkien näyttelijöiden vuorosanojen täytyy sointua toisiinsa loppusoinnuilla ts. rimmata. Rimmata saa itsensä tai toisen kanssa: myös samaan riimiä saa rimmata useampia kertoja. Suhteellisen haastava, mutta erittäin hauska harjoitus.

3)Musikaali

Hauskempaa kiipparin kanssa harjoiteltuna: muutama improaja aloittaa tekemään muutamien määrittelyjen jälkeen kohtausta - yleisö saa missä tahansa vaiheessa kohtausta huutaa "Laulu!", jolloin edellisen/edellisten repliikin/repliikkien lausujien tulee laulaa improvisationa kappale aiheesta.

4)Irlantilainen juomalaulu

Lauletaan annetusta aiheesta useammalla hengellä lause kerrallaan yksinkertaiseen sävelmään. Aina yhtä hauskaa! Toimii myös sana kerrallaan tarinaversiona isommalla porukalla: juonen pitäminen (ainakin yrittäminen) koherenttina oleellisena osana harjoitusta sivupoluista huolimatta.

5)Tunnetilat

Tehdään kohtausta: yleisö (tai avustava näyttelijä) saa huutaa tunnetilan muutoksia tai adjektiiveja kesken kaiken joko yksittäiselle näyttelijälle tai koko kohtaukselle. Toimii myös soololajina: tällöin pidetään puhe jostain nimellisen merkityksettömästä aiheesta ja tunnetilaa vaihdellaan avustavan näyttelijän määräysten mukaan.

6)Kuiskaaja

Näyttelijä saa milloin tahansa kesken vuorosanansa napsuttaa sormiaan, jolloin joku yleisöstä huutaa sanan mikä täytyy integroida omaan sanomiseensa luontevasti. Toimii myös etukäteen kirjoitetuilla paperilapuilla.

7)Jäätyminen

Kaksi näyttelijää alkaa tehdä kohtausta: muut odottavat vieressä. Missä tahansa ajanhetkessä kuka tahansa katsojista saa huutaa stop! ja vaihtaa paikkaa jonkun näyttelevän kanssa - tarkoituksenaan viedä kohtaus joillekin uusille urille.

8)Roolinvaihto

Tehdään kohtausta, missä tahansa vaiheessa yleisö tai avustava näyttelijä saa määrätä ketkä tahansa näyttelijät vaihtamaan rooleja kesken kohtauksen.

9)Pikakelaus

Tehdään ensin kohtaus määritteillä, minkä jälkeen tehdään sama kohtaus uudelleen ja uudelleen aina vain nopeammin.

10)Sadunkertoja

Valitaan aihe sadulle ja kolme sadunkertojaa. Sadunkertojat kertovat vuorotellen (ensimmäinen alustaa, toinen kehittää huippukohdan ja kolmas vie loppuun), samalla kun muutama muu näyttelijä näyttelee pääosin mykkänä kohtausta sitä mukaa kuin kertoja sitä kertoo. Sadunkertojat saavat myös jättää lauseita auki näyttelijöille (esimerkiksi Liisa sanoo:), jolloin kyseisen Liisan täytyy itse päättää sanottavansa.

11)Myöhästelijä

Yksi näyttelijä poistuu huoneesta, sillävälin avustava näyttelijä yhdessä yleisön kanssa kehittelee tarinan siitä miksi kyseinen näyttelijä on myöhässä. Poistunut näyttelijä palaa huoneeseen selittämään selitystään: vastaanottava näyttelijä tivaa kysymyksiä avustaen 'siis heräsit mistä aamulla?' samalla kun yksi tai kaksi näyttelijää näyttelee pantomiimina takana yleisön kanssa laadittua selitystä ja poistunut näyttelijä yrittää parhaansa mukaan tulkita pantomiimista myöhästymistarinansa. Yleisö paljastaa oikeaan osuneet arvaukset hurraamalla.

12)Kysymyksiä

Kaksi näyttelijää puhuu dialogia: kumpikin saa esittää vain kysymyksiä. Se, joka ensimmäisen kerran epäonnistuu häviää pelin.

Lisäksi on monia monia monia, mutta tällä pääsee jo alkuun! Ylläolevien lajien lisäksi on totta kai myös paljon lämppäharjoituksia, -pelejä ja leikkejä ihan tuikitavallisesta formulasta samuraileikin kautta mönkkiin. Oikeastaan lämpäksi käy mikä tahansa lievää luovuutta vaativa nauruhermoja ja heittäytymistä herättävä harjoitus: voi keksiä toki myös itse.

Improvisointiharjoitukset ovat ihanan vapauttavia! Suosittelen improvisaatioharjoittelua etenkin sellaisille, jotka eivät siitä ensikuulemalta innostu vedoten tekosyihin 'en minä osaa', 'en minä uskalla' tai 'entä jos muut nauravat minulle'. Improharkoissa nauretaan valtavasti: itselle ja muille muiden kanssa; tärkeintä on päästää irti ja kokeilla millaisia assosiaatioita omat aivot tuottavatkaan vapaaksi päästyään. Muutaman tunnin session jälkeen olo on rento ja avoin, improtreeneissä eivät arkimurheet paljoa paina.

Uskoisin että suurin osa ylläolevista on joko mukaelmia tai suomennoksia Improv-ensyklopedian harjoituksista (http://improvencyclopedia.org/games/)!

Haalarimerkkejä ja rumpu-oppia

Pitkästä aikaa saa taas kaivaa ompeluneulan ja -langan esiin: haalarimerkkisavotta on jälleen täällä. Koulua ei vielä montaa päivää ole ollut, mutta uusia merkkejä on kertynyt jo useampia kiitos avajaiskarnevaalien ja perinteisen Kalliokierroksen. Koen ompelemisen rasittavaksi (olen äärimmäisen huono ompelemaan), mutta minähän en merkkejäni liimaamaan rupea. Sopivalla porukalla ompelu on parhaimmillaan jopa ihan siedettävää hommaa!

Surullinen totuus on, että merkkeihin menee rahaa. Yksi haalarimerkki maksaa yleensä kahdesta ja puolesta eurosta viiteen euroon, kerryttäen hyvin nopeasti useamman kymmenen euron satseja. Kuitenkaan näitä merkkejä ei osaa olla ostamatta, ovathan ne niin hienoja! Usein haalarimerkkejä myös myydään mm. bileiden jatkoilla joissa harkintakyky ja ostopäätöksestä kieltäytyminen ovat yleensä hieman alentuneella tasolla jo muutenkin. Välillä kyllä äityy laskeskelemaan mielessään ikiteekkareiden haalareiden arvoa: useampia satasia varmasti kokonaisuudessaan.

Perheenlisäystä

Pieni tarina liittyeen vasemman alakulman merkkiin: ostin sen nyt kesällä Portugalista. Paikallisilla yliopisto-opiskelijoilla on tapana käyttää koulukaapua ja -pukua haalareiden sijaan - tämän viitan sisälle sitten ommellaan muutamia (hyvin rajoitettu määrä) viittamerkkejä. Coimbrassa oli ns. 'viittamerkkikauppa', jossa myytiin näitä koulupukuja kaapuineen, viitan sisään ommeltavia merkkejä sekä muuta tilpehööriä eri tiedekuntien väreissä. Jännittävä perinne!

Oma haalari paras haalari

Maanantaina oli elämäni ensimmäiset capoeiraharjoitukset: ensin tunnin verran musisointia ja rytmiharjoituksia, sitten kaksi tuntia itse liikuntaa. Mahtavin laji ikinä! Liikunta-osuus koostui hyvin pitkälle erilaisista liikesarjoista eri tasoissa, useimmiten polvet koukussa ja usein käsien varassa.Tarkoitus on myös harjoitella soittamaan ja laulamaan itse jonkin verran musiikkeja ja rytmejä pelaajia varten - sekä tietenkin opetella itse pelin perusteet nyt syyslukukauden aikana. Tänään sattuu joka paikkaan, oli siis varsin tehokasta!

Berimbau: capoeirasoitin jota soitetaan ohuella kepillä

Capoeira on siis brasilialainen 'peli', jossa on paljon tanssin, akrobatian ja itsepuolustuslajien piirteitä. Kaikki liikkeet on tarkoitus tehdä musiikin rytmissä, mikä ainakin ensimmäisellä kerralla tuntui varsin haasteelliselta. Kyse ei kuitenkaan ole puhtaasta tanssista eikä lattiaan ole tarkoitus koskea muuten kuin käsillään (tästä perinteiset puhtaan valkoiset vaatteet - näyttääkseen lopuksi ettei ole likaantunut ts. koskenut lattiaan), mikä ainakin oman tanssitaustan pohjalta oli hyvin vaikeaa muistaa. Lauantaina uudet harjoitukset, sitten on ehkä jo hieman viisaampi!

Tärkeää capoeirassa on yhteisöllisyys ja yhdessä hyvässä hengessä tekeminen, juuri tähän ehkä ihastuin eniten - mokaamisella ei ole mitään väliä ja kaikki ovat samassa veneessä pelaamassa. Lajiin kuuluu totta kai myös paljon hienoja temppuja, väistöjä, potkuja ja pyörähdyksiä; ei malttaisi millään odottaa että kerkeää oppia lisää. Ehkä oppisin capoeiran myötä vihdoinkin myös seisomaan käsilläni, tähän en ole syystä tai toisesta koskaan kyennyt harjoituksen puutteesta riippumatta.

Arkivinkkejä

Mielestäni erittäin olennainen osa todellisuutta on todellisuudelta pakeneminen.


1) Kirjat

Hyvä kirja imee mukanaan, kadottaa ajantajun ja tuo parhaimmillaan jännittävän seikkailun toiseen maailmaan useammaksi päiväksi. Parhaista kirjoista saa uusia ystäviä, joiden murheita suree ja iloja iloitsee kuin omia läheisiään. Uskon, että omat kirjansa löytää parhaiten vain kokeilemalla - edellämainittu ei todellakaan päde joka ainoaan eikä edes joka kolmanteen kirjaan joka käteen tarttuu (ainakaan vielä en ole kokenut tippaakaan sympatiaa esimerkiksi Duodecimin Psykiatriaa kohtaan). Suosittelen kokeilemaan myös kaunokirjallisuuden klassikkoteoksia kevyiden romaanien lisäksi! Reilikirjana palveli To Kill A Mockingbird - äärimmäisen hieno teos.

2) Videopelit

Erityisesti fantasiaroolipelit! Oi Final Fantasyt, nuo lapsuuteni (myös nykyisyyden) kasvattajat jotka saivat unelmoimaan omasta chocobosta tai näkemään unia cura-loitsuista. Oi vanhat snes-emulaattorilla tuskaisesti hakatut Seiken Densetsut ja Zeldat, ilman teitä en ehkä olisi jaksanut tankata englannin epäsäännöllisiä verbejä läheskään niin paljon kun jaksoin. Teiltä opin paljon elämästä, ystävyydestä ja rohkeudesta - ehkä se aika oli jostain muualta pois mutta itse en olisi sitä mieluummin muualla viettänyt.

3) Luominen

Kirjoittaminen, maalaaminen, muovailu, laulaminen, tanssiminen. En edes yritä laatia täyttä listaa, koska se on käytännössä mahdotonta - mikä tahansa missä unohtaa mikä päivä tänään on tai mitä oikeasti piti sinä päivänä tehdä. On suuri riemu tuoda maailmaan, jotain mitä siinä ei vielä ollut eikä tule koskaan juuri siinä muodossa uudestaan olemaan - vaikka ei mitään osaisikaan.


4) Sarjat

Olipa sitten kyseessä Greyn Anatomia, Mentalist, House, Game of Thrones, Sinkkuelämää tai Fullmetal Alchemist: etenkin kokonaisia tuotantokausia kerralla katsomalla hävittää hyvin nopeasti käsityksensä kellosta tai arkipäivän murheista. Mahdoton on taas mahdollista, rakkaus todellista ja ihmiskohtalot huikean värisyttäviä. Olen aina pitänyt etenkin sarjojen musiikeista - jossain myöhemmin uudelleen kuultu kappale saattaa herättää vahvojakin muistoja pitkänkin ajan kuluttua sen katsomisesta.

Syksy ja kouluhälinää

Uuden lukuvuoden alku sulautui huomaamatta kotimaahan palaamiseen ja toi mukanaan myös viilenevät syysillat. Kohta voi jo sytyttää kynttilät, pukeutua fleecehaalariin ja keittää pannullisen teetä! Viimeinen viikko reissussa sujui erinomaisesti, verkostuimme Portugalissa portugalilaisten ja kroatialaisten psykologianopiskelijoiden kanssa lähinnä uima-altaalla makoillen ja kaupunkeja kierrellen. 

Yksi mielenkiintoinen workshopkin sisältyi viikkoon: draamaterapiaa. On jännittävää ajatella kuinka moni ristiriita elämässä johtuu lähinnä jommankumman osapuolen kokemuksesta jääneensä ymmärrystä vaille! Työpajassa harjoittelimme kohtaamaan toisen ihmisen ihmisenä - mutta toisena ihmisenä, ei itsen kopiona. Pohdimme lisäksi empatian ja sympatian eroja (toisen tunteiden hyväksyminen ja asemaan asettuminen vs. samojen tunteiden myötäeläminen). Mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä enemmän tuntuu siltä että oleellisimmat asiat oppii jostain aivan muualta kuin tenttikirjoista.

Käytännössä työpajassa jakauduimme alkulämmittelyiden jälkeen pareiksi (sellaisten ihmisten kanssa joita emme entuudestaan tunteneet) ja meidät ohjeistettiin katselemaan pariamme tarkkaavaisesti mutta neutraalisti silmiin. Tämän jälkeen kerroimme parille jonkun salaisuuden itsestämme ja hetken päästä pari sai kertoa omin sanoin miten koki salaisuuden ymmärtäneensä - tarkoituksena oli siis saada kokea itsensä molemminpuolisesti ymmärretyksi. Samalla arvioitiin myös tulkinnan totuudenmukaisuutta ja tunnetilaa - miltä sinusta tuntui minusta juuri sillä hetkellä kun kerroit tämän salaisuuden minulle.

Toisena mielenkiintoisena harjoituksena kokeilimme lisää empatiaa käytännössä: kävelimme tilassa senhetkisen elämäntilanteemme tunnekokemuksen mukaisesti ja saimme kokeilla kävellä myös toistemme kävelyjen mukaisesti (eli yrittää kirjaimellisesti eläytyä toisen asemaan). Harjoituksesta huomasi hyvin miten eriäviä eri ihmisten tulkinnat saman ihmisen kävelystä voivatkaan olla verrattuna henkilön omaan kokemukseen - vaikka kuinka luulisi ymmärtävänsä miltä toisesta tuntuu!

Tärkeänä huomiona työpajasta jäi mieleen teema "a fleeting sensation when you're pinching your skin is the reality, the thoughts are just the work of your mind" joka kuvastaa mielestäni hyvin sitä, että toista ihmistä ei voi koskaan ymmärtää täysin koska kaikki kokemamme on värittynyt tunnekokemuksillamme, ennakko-odotuksillamme ja tulkinnoillamme. Kokeilimme perinteistä luottamusharjoitusta tätä todistaaksemme: täysin turvallisissa ympäristöolosuhteissa silmät kiinni juokseminen tuntuu pelottavalta täysin järjenvastaisesti. Pelko on ainostaan ajatuksissamme, se ei ole todellisuutta.

Huomattavan ison osan Portugal-ajasta vei myös odottelu: etelä-eurooppalainen aikakäsitys tuli hieman liiankin tutuksi. Vielä viisi minuuttia, vielä viisi minuuttia - eli siis useimmiten mitä tahansa puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Matkassa oli silti mukavaa, tutustuimme mm. paikallisten yliopistojen musiikkikulttuuriin! Jokaisella tiedekunnalla on oma orkesterityyppinen 'tuna', joka soittaa serenaadeja ja esiintyy kaupungin kaduilla ja juhlissa siististi pukeutuneena. Kävimme eräänä iltana kuuntelemassa psykologian laitoksen 'tunaa' - kuulosti kyllä upealta!

Päivän huomiona voisin mainita löytäneeni uuden vakiosushipaikan - Hakaniemen Sushi Bar Rice Gardenin. Hälyttävän hyvää, lounas maksoi 8,80e ja maistui taivaalliselta! Lounaan jälkeen jatkui Suomessa odotellut hillitön kalenteri- sähköposti- ja facebookselvittely - ulkomaanmatkailun pieniä kääntöpuolia..

Nyt alkaa pikkuhiljaa vihdoinkin olla taas kartalla ja ensimmäisen periodin lukujärjestys näyttää tältä:

Lisäksi koko vuoden kestävä kognitiivisen/havaintopsykologian harkkakurssi (9op) ja muutamia rästitenttejä

Eli siis tiedossa neljän päivän viikonloppuja koko periodin ajan - not bad! Rästejä jäi viime keväältä kolme, lähinnä käyttäytymistieteellisen speksin ja efpsa-kongressin takia mutta eiköhän nekin vielä sieltä selätetä. Yliopiston pahin ongelma lienee kaikki ihana oheisohjelma - opinnot on äärimmäisen helppo unohtaa kaiken muun mielenkiintoisen lomassa vaikka ei ainejärjestö- ja osakuntatoiminnassa edes pyörisikään. Nytkin syksyllä huomaa lähinnä odottavansa vain tulevaa speksiä ja opiskelijarientoja! 

Syksyyn sisältyy myös uutta ihanaa partiotoimintaa: Begee-afrikkafestarit (16.9 Happi-nuorisokeskuksessa) ja uusi Lippukunnan näkyvyys ja media -koulutuspäivä. Vielä hieman vaiheessa, mutta kyllä ne sieltä toivottavasti valmistuvat ajallaan! 

Matkailijan reissuvinkit

Vinkkejä empiiristen tutkimusten perusteella:

-Espanjassa on varmasti helpompaa päästä lentokoneeseen kuin suurnopeusjunaan
-Lupaavan pieni voipaketti voi olla myös hiivaa
-Kyseisellä hiivalla voi pelata koripalloa, jos "anteeksi, haluaisitteko hiivaa?" ei ole kohdekielellä hallussa
-Jos ostat suklaaleivonnaisia niin mieti tarkkaan missä syöt niitä
-Älä säilytä banaaninkuorta junan keskikäytävällä
-Älä täytä ravintolassa juomalasia vaivihkaa omasta pullosta tai saatat joutua salatarkkailuun
-Ratsastaminen länkkärisatulassa on kivaa, sen jälkeen junassa istuminen ei
-Kaljaa ilmestyy matkaillessa, vaikkei haluaisikaan. Tölkeissä!
-Mies maksaa aina (kaikkien) laskun loppusummasta ja maasta riippumatta
-Reeberbahnilla on Esso
-Ranskassa voi olla oma huone hanoille
-Rinkassa ei voi olla liikaa suklaata
-Kanat rajoittavat merkittävästi ilta- ja yöelämään osallistumista
-Vessassa on tylsää istua maata vaihdettaessa
-Avignon on kaunis paikka. Etenkin pitkin pikkukujia rautatieasemalle juostessa hellepäivänä.
-Shostakovichia on ok kuunnella yöllä hostellissa perehtyen samalla pikakävelyn teknisiin hienouksiin
-Eiffelin juurelle kannattaa varata kertakäyttösadetakki ja viinipullo

Junalla junaillen Eurooppaa

Alustava reilisuunnitelma, pitää ainakin tähän asti paikkaansa

Terveisiä Pariisista! Viime päivät on reissattu pitkin ja poikin Eurooppaa seurana mahtavaakin upeampia opiskelutovereita, eli siis kerkeää juuri sopivasti unohtamaan opinnot ennen niiden alkamista ja nauttia vielä hieman kesän viime päivistä ja katoavasta auringosta.

Tähän mennessä maista on nähty Ruotsi (takelteleva lippujenosto ruotsiksi), Tanska (iltapalaksi italialaista pizzaa), Saksa (Iltapalaksi intialaista, mutta sentään myös Reeberbahnilla aitoa hampurilaisolutta), Alankomaat (pannukakkulaiva, jossa saa syödä loputtomasti pannaria!), Belgia (vohvelia!) ja viimeisimpänä siis Ranska (kolmen ruokalajin illallinen..). Ylihuomenna jatketaan matkaa maaseudulle ja Arlesin kaupunkiin, päästään toivottavasti ratsastamaan ranskalaiseen luonnonpuistoon.

Junamatkailu on ollut positiivinen yllätys, yhtään tylsää junamatkaa ei vielä ole tullut vastaan. Ruotsalaislehdestä bongattu loistokeksintö junabingo on viihdyttänyt minuuttikausia: 5x5 ruudukko täyteen asioita jotka täytyy bongata junan ikkunasta. Eilenkin matkustettiin reilu puoli vuorokautta, tuntui ehkä kolmelta tunnilta.

Reilatessa tärkeintä lienee rento asenne, aikataulut hollilla ja avoin mieli. Ilman verkkoyhteyttä toimivasta navigoinnista ja kartoista on apua, mutta ilmankin pärjänneisi - nopeuttavat kyllä kaupungeissa toimimista huomattavasti. Turistirysää mukavampaa on rento kävelykierros ja hassujen puiden ihastelusta, uusien kaupunkien haistelusta sekä paikallisten seuraamisesta saa uutta näkökulmaa myös itseensä ja omaan kotimaahansa. Matkailu on aina ollut mukavaa, mutta nyttemmin osaa nauttia enemmän ihan vain muualla olemisen tunteesta kiehtovan eksotiikan tai kuuluisien nähtävyyksien sijaan. 

Täällä Pariisissa ollaan asuttu ystävän sukulaisen tuttavan omakotitalossa ruokkimassa kanoja ja kastelemassa kukkia. Kanat ovat söpöjä, sisustus ihana ja sängyssä nukkuminen mukavaa. Tänään päästiin ulos asuinkorttelistakin jopa ennen seitsemää - siis iltaseitsemää. Saa nähdä miten huomenna käy, kunnianhimoinen suunnitelma on käydä aamulenkillä!

Työtä palkatta - siis miksi!

Miksi ihmiset tekevät asioita toistensa hyväksi ihan vain sen mahdollisuuden ilosta? Onko se yhtä luontaista kuin omasta edustaan huolehtiminen - edistäväthän molemmat yhteisön selviämistä. Vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä ja voivat paremmin, mikseivät kaikki siis tee niin? 

"Siis teetkö sä työtä ilman palkkaa!" "Ei, kyllä mä tästä maksoin."

Suuremmilla partioleireillä kaikki leiriläiseksi yli-ikäiset toimivat mahdollistajina palveluleirissä mitä mielikuvituksellisimmissa pesteissä. Parasta tässä on ehkä juuri se, että kuka tahansa voi päästä periaatteessa mihin tahansa hommaan - vastaamaan päivävaelluksen koordinoinnista, kokkaamaan keittiöön, taittamaan leirilehteä, kierrättämään kansainvälisiä vierailijoita tai vaikka opettamaan pieniä lapsia melomaan. Samalla oppii itsekin jotain uutta tai voi hioa taitojaan jossain jo osaamassaan - kaikki voittavat.

Vapaaehtoistyöstä - tapahtui se sitten partiossa, arkielämässä tai maailman toisella laidalla - saa outoa tyydytystä. On mahtavaa tehdä jotain toisen ihmisen tai asian hyväksi täysin pyyteettä ja rahallista tai muunlaista korvausta odottamatta aina silloin tällöin, miksei useamminkin. En ihmettele ollenkaan, että viimeistään vanhemmalla iällä monet löytävät nämä ilot - uskon siitä koituvan hyvän mielen olevan yksinkertaisesti ihmiselle luonnollista. 

Olin viikko takaperin Satahangan päivävaelluksen - eli haikin - ruokarastilla huolehtimassa kirjanpidosta ja jakelemassa tarvikkeita leiriläisille, jotka kokkasivat pisteellä itse trangioillaan nuudeleita ja jauhelihaa. Homma oli hauskaa ja parhaimman riemun tarjosivat iloiset naamat, jotka lappoivat valmista ruokaa suihinsa hymy huulessa - taas onnistuttiin! Mahtavia olivat myös helteiset kesäpäivät: musiikkia kuunnellen heinäpellon laidalla oli mukavaa niin ruokatarvikkeiden jakajalla kuin ottajillakin. 

Tämäkään lapsi ei olisi päässyt reppuselkään ilman vapaaehtoista kantajaa.

Ei Satahanka täysin pelkkää työntekoa kuitenkaan ollut. Viikon aikana kerkesin muun muassa jollailemaan, iltapurjehdukselle, perinneverkkoveneilemään, talonpoikaispurjehduskilpailuihin, markkinointikierrokselle, jätesäkkibileisiin ja mutakakkukesteille. Ruokaa oli paljon, teltta mukava ja seura mahtavaa: mitä muuta sitä voi enää ihminen toivoa? Ennen kaikkea viikko oli henkilökohtaisesti totaalinen irtiotto arjesta, arkiviikon pienet murheet tai mietteet eivät useasti käyneet mielessä luonnon siimeksessä ja leirikuplaan pystyi imeytymään joka solullaan - siksi kai huomasin taas kerran päätyneeni pellon laitaan huolehtimaan jonkun muun trangian polttonestetarpeista.

Purjehdusta, purjehdusta!

Ensimmäinen reissuetappi - The Tall Ships Races 2013 cruise-in-company - takana! Seilattiin puolalaisseurassa männäviikolla Helsingistä Latvian Ventspilsin kautta Riikaan: matkalla tuli nähtyä niin itämeren tuulinen märkä kunnioitettavuus kuin tappavan tylsä tuulettomuuskin. Vaikka reissusta oli kuvitellut etukäteen kaikenlaista, totuus iski kyllä karusti kasvoille reelinkiin itseään köyttäessä aaltojen huuhtomalla kannella. Enää en ihmettele, että partiolaiset ovat omineet tämänkin lajin omakseen: yhdistelmä henkistä ja fyysistä masokismia, kylmyyttä, puhdasta tahdonvoimalla toimimista ja vakavaa unideprivaatiota loistavassa seurassa sopii harrastukseen kuin kirsikka kakkuun.

Kulkuvälineenäni toimi ihastuttava kolmimastoinen kuunari Zawisza Czarny ja "kansainvälisenä" matkaseurueenani yksi aivan huikea pietarilaisnainen ja valtava määrä puolalaisia nuoria ja aikuisia joista harva edes puhui englantia. "Kansainvälinen koulutuspurjehdus", joo-oo. Hieman harhaanjohtavaa mainontaa, mielestäni! Hätäpuolan alkeet ovat nyt hallussa, kuten myös varsin syvällinen tutustuminen puolalaiseen ruokakulttuuriin: mustaan teehen, vaaleaan leipään mitä oudoimmilla päällyksillä (hunajaa? ketsuppia? sinappia? voita ja nutellaa?) ja herkulliseen rahkan ja raejuuston välimuotoon jota kutsutaan ilmeisesti nimellä twaróg. Hyvää!

Upeat näkymät Zawisza Czarnyltä Helsingin kupeessa

Tavallisena purjehduspäivänä jakauduimme neljän tunnin vuoroihin: navigointi- (ohjaus, lokikirjat, tähystys, hanttihommat), keittiö- (kaikki ruokaan liittyvä kokin kanssa yhteistyössä) sekä vapaavahteihin (nukkuminen, merelle tuijotus, suklaansyönti). Vahteja pidettiin yötä päivää myös satamapäiviä myöten, tosin edellemainitussa ankkuroituneena ollessa navigointivahti muuttui yhden henkilön tunnin mittaiseksi kansivahdiksi. Siivoushuollosta (kannen harjaaminen, messinkien kiillotus, vessat, jne.) ja purjeiden käsittelystä (halssien vaihdot, korjailut, nostot, laskut, pakkaukset) huolehdittiin yhdessä jo ihan laivan suuren koonkin vuoksi. Hommat olivat mukavia ja varsin opettavaisia, purjevene ei ole enää ehkä minullekaan vain valtava kasa köysiä, puuta ja kangasta.

Merelle tuijotellessa varsinkin öisin kovalla tuulella huomaa helposti oman pienuutensa ja heikkoutensa luonnonvoimien armoilla. Kunnioitus entisajan merimiehiä kohtaan kasvoi kovasti, samoin ymmärrys vanhoihin aikoihin sijoittuvien kirjojen tavallisten ihmisten vastentahtoisuutta turhia merimatkoja kohtaan. Meri on hurja paikka. Toisaalta tyynellä on varsin vapauttavaa tuijottaa tyhjyyteen valtavaa taivaan määrää ihmetellen ja antaa ajatusten vaeltaa vapaasti suunnasta toiseen yhtenä sekavana virtana. Kokeiltiin laivalla myös laulamisen parantavaa vaikutusta merisairauteen, helpotti! Luultavasti kyllä mikä tahansa keskittymistä vaativa hoitaisi saman asian, mutta kyllä laulaminen on mukavampaa kuin köysien rihmaaminen.

Purjelaivoista ei nähtävästi voi saada tarpeeseen, oli hyvin vaikeaa vastustaa kiusausta pestautua jollekin toiselle laivalle jatkamaan matkaa kohti uutta tuntematonta. Tällainen miehistön liikkuvuus ja laivojen vaihtelu tuli aivan yllätyksenä: jokaisessa Tall Ships Races - satamassa on mahdollista pestautua suurimmalle osalle laivoista miehistöön lennosta ja ilman ennakkovalmisteluja jos oma paatti tympii tai naapurilaivalla on komeampaa miesseuraa. Ensi vuonna kyseinen kisa kilpaillaan Pohjanmerellä Hollannista Norjan kautta Tanskaan - pitää alkaa varata aikaa kalenteriin jo nyt!

Niin paljon köysiä!

Riika oli kaupunkina kaunis ja erityisesti vanhakaupunki valloittavan ihastuttuva, mutta omaa hyvin hämmästyttävää liikennesuunnittelua: miksei liikennevaloja tai suojateitä voi sisällyttää kaupunkikuvaan? Mikä estää helppojen tienylityspaikkojen rakentamisen valtavien kiertoreittien sijaan? Kuka urpo päätti että ajetetaan kuin hullut ahtailla ja huononäkyvyyksisillä kujilla?

Lisäksi kaupungista poistuminen lauantaipäivänä oli hyvin haastavaa, useimmat liikkeet ovat kiinni jo viiden maissa ja eurojen vastaanotto edes kansainvälisellä bussiasemalla hyvin nihkeää. Tallinnassa taas kirosin huolimattomuuttani Tallinkin laivojen vapaiden paikkojen tarkastamisen suhteen: torkuin sitten yön terminaalin penkin kupeessa pihalla aamulaivaa odottaen. Noh, kunnialla kuitenkin selvittiin ja nyt taas koto-Suomessa pakkaamassa uutta reissua ja Varsinais-Suomen Kustavia varten. Oi Satahanka!

Kieltenopiskelun iloa internetissä

Uusien sanojen muistaminen on tunnetusti helpompaa muistisäännöillä, hassuilla kuvilla tai näppärillä lauseilla. Oletko koskaan miettinyt, miten helppoa olisi jos joku muu olisi keksinyt jo ne puolestasi? Itse en ollut, mutta sitten sain tietää Memrisesta!

Aloitussivu, josta pääsee kätevästi kurssista toiseen.

Nyt olen onnellisesti koukussa ja muutamia uusia sanoja rikkaampi. Nerokkainta Memrisessa ovat juurikin meemit, joita yhteisö luo muistaakseen ja auttaakseen muita muistamaan: oppiminen tehostuu ja nopeutuu huomattavasti. Äärimmäisen kätevää on myös jatkuva kertaaminen tietyn aikavälin kuluttua, "watering", josta sivusto muistuttaa aina uudelleen ja uudelleen.

Alunperin päädyin sivustolle venäjän alkeisharjoittelujeni vuoksi, mutta ei mennyt kauaakaan kun huomasin jo innostuvani espanjasta, ranskan edistyneemmistä kursseista ja oikeastaan lähes kaikesta mitä Memrisessa on tarjolla. Kielioppipänttääminen lienee kuitenkin edessä edelleen, siihen sivusto ei liiemmin taivu eikä ole tarkoitettukaan. Ehkä jotkut pitävät lapsenomaisesta etsimällä oivaltamisesta kieliopissa, mutta itse kaipaan kovasti verbitaulukoita, päätteitä, sukuja ja lukuja!

Esimekki meemistä

Päivä sinällään on ollut aivan turta, luin eilen aamuviiteen asti Robin Hobbin Fool's errandia ja heräsin tänään yhdeltä. Sen siitä saa, kun ei omista seinäkelloa.. Sarjan toinen osa kuumottelee jo näpeissä - toisaalta tekisi mieli lukea se mahollisimman nopeasti, toisaalta ahdistaa ajatella että sitä ei enää olisi luettavana ja kaikki olisi ohi.

Noh, onneksi on muita tehtäviä pitämään kiireisenä, esimerkiksi syöminen. Ennen opiskelijaelämään siirtymistä en olisi ikinä voinut arvata miten paljon työtä teettää saada itsensä joko a) käymään kaupassa ja tekemään ruokaa b) raahautumaan opiskelijaruokalaan syömään. Entisajan metsästäjä-keräilijät ja maanviljelijät, I feel you.

Kesäkukkia ja matkakuumetta

Hoivavietti on hämmästyttävää - huomaan hätäileväni päivittäin pienen parvekerehun puolesta jonka kämppikseni jätti huomaamattomasti hoitooni jättämällä sen tiskialtaaseen. Välillä huomaan vain seisovani keittiössä ja tuijottavani parvekkeelle ihaillen sen vaaleanvioletteja kukkia ja vehreitä lehtiä. Se on niin söpö!

Parvekerakkaani

Teknisesti ottaen kukka ei ole siis edes minun, vaan kämppikseni. Kuitenkin jos huolenpitoni kukkaa kohtaan saavuttaa tällaisia mittasuhteita, mitenhän selviäisin jostain elävästä olennosta. Esimerkiksi lapsesta, ei hyvä luoja. Älkää jättäkö lapsia tiskialtaaseeni, saisin ehkä burnoutin.

Suurin osa päivästä kului tänään reissuvalmistelujen parissa: puuttuvien tavaroiden metsästyksessä ja suunnittelussa. Loppukesän tarkoituksena olisi siis purjehtia perjantaina puolalaisella kuunarilla Zawisza Czarnylla Latviaan, suunnata Viron ja Helsingin kautta Turun lähistölle Kustaviin meripartioleiri Satahangalle hommiin ja pienen pyykkäys- ja pakkaushetken jälkeen reilata Tukholman kautta Euroopan läpi Portugaliin ainejärjestömme kulttuurivaihtoviikolle. Kyllä, ainejärjestöt järjestävät myös paljon kaikkea muuta toimintaa bileiden ja hallituksen kokousten ohessa!

Huomasin pakatessa, että on tiettyjä asioita jotka pakkaan lähes aina mukaan täysin riippumatta sijainnista.

1) Unipussi eli kuusikorvatulpat, unimaski ja matkatyyny: heikkounisen pelastus.
2) Makuupussin sisäpussi aka retkiteollisuuden lahja matkustajalle: kevyt, lämmin, ihana.
3) Retkipyyhe eli satiinilakana: pieni, imukykyinen, monikäyttöinen.
4) Spork, koska koskaan ei tiedä milloin tekee mieli syödä jotain lusikoitavaa.
5) Pieni ea-paketti: lähinnä finrexiniä, buranaa, laastaria, hakaneuloja, mahahappotabletit, kumihanskat.


Ymmärrettävästi reissussa on vielä muutamia aukkoja (joista pienimpänä ei ole onneton purjehdusosaamiseni ja vielä onnettomampi englanninkielinen purjehdusosaamiseni), jotka luultavasti kuitenkin selviävät viimeistään reissun päällä. Takaisin kuitenkin selviää juuri sopivasti syyskuun alkuun ja pääsee tutustumaan uusiin fukseihin, odotan innolla!

Rahatilanne ei tämän matkailun jälkeen liene kehuttava, mutta kerrankos sitä on tyhjä heinä-elokuu ja hyvää seuraa joten no worries. Sohvasurffaus (vielä kun saisi tarpeeksi myöntäviä vastauksia!) ja penninvenytys laskevat onneksi kustannuksia, suosittelen lämpimästi couchsurfing.org-sivustoa (jos ei muuten niin jo oman kotikaupungin tapahtumien ja/tai hostaamisen vuoksi, kävin viime viikolla sohvasurffauspiknikillä ja se oli jännää!).

Kesäyön mietteitä

Hyviä ideoita, joita toteuttaa öisin:

1)Perustaa blogi

2)Maalata taulu

3)Opetella päälläseisontaa

4)Soittaa iskelmää

5)Taivuttaa venäjän verbejä

Tällä kertaa oli numero yhden vuoro - suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia muitakin. 

Voiko kirjoittamisella jäsentää elämäänsä? Mitä elämässäni edes tapahtuu? Ajattelin tarttua tilaisuuteen ja hakea vastauksia bloggaamisen muodossa.

Näin fuksivuoden jälkeisenä kesänä on tullut ajateltua paljon tulevaisuutta, omaa koulutusta ja sen haasteita ja riemuja. Psykologia on ollut alana kaikkea mitä kuvittelin ja en kuvitellut sen olevan: haastavaa, mielenkiintoista, hermojaraastavaa, pohjattoman tylsää ja huikean hauskaa. Laajuus ja mahdollisuudet ovat lähes rajattomat: piinkovasta bisnesmaailmasta disinfektoidun sairaalaympäristön kautta hevosterapiaan. Yritäpä siinä sitten miettiä mitä haluaisit tehdä ja missä! 

Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu, että eri foneemien ääntämisprosessit ja eri teoriat lukemisen kognitiivisesta perusteista kuuluvat opiskeltaviin asioihin, olisin ollut hämmästynyt. Eikö täällä pitänytkään oppia lisää ihmisistä, jotka kuorivat ihonsa luullessaan olevansa appelsiini tai muuttavat Tanskaan unohtaen edellisen identiteettinsä? Noh, enää en hämmästele. Ihminen on toimintakykyisenäkin niin monimutkainen kokonaisuus, että häiriöt ovat vain pisara valtameressä.

Olen omannut jo pienestä asti valtavan innon kehittää itseäni ja oppia edes hieman kaikesta, mitä kuvitella voi. Urheilu, kuvataide, kirjallisuus, matematiikka, tanssi, näytteleminen, musiikki, kielet, ihmiset.. 

Tältä pohjalta katsottuna laaja-alainen valintani oli hyvä, luultavasti ahdistuisin tarkkaan rajatussa tiettyyn ammattiin valmistavassa koulutuksessa viimeistään pidemmän päälle.

Ajattelin kertoa tässä blogissa myös harrastuksistani,  reissuistani, lukemistani hyvistä kirjoista, innostuksistani uusiin sanoihin, närkästyksestäni hissiremontteihin ja ennen kaikkea elämästä. Siitä, miltä merenranta tuoksuu aamuyöllä. Kissoista. Mitä vain sattuu mieleen juolahtamaan.