Purjehdusta, purjehdusta!

Ensimmäinen reissuetappi - The Tall Ships Races 2013 cruise-in-company - takana! Seilattiin puolalaisseurassa männäviikolla Helsingistä Latvian Ventspilsin kautta Riikaan: matkalla tuli nähtyä niin itämeren tuulinen märkä kunnioitettavuus kuin tappavan tylsä tuulettomuuskin. Vaikka reissusta oli kuvitellut etukäteen kaikenlaista, totuus iski kyllä karusti kasvoille reelinkiin itseään köyttäessä aaltojen huuhtomalla kannella. Enää en ihmettele, että partiolaiset ovat omineet tämänkin lajin omakseen: yhdistelmä henkistä ja fyysistä masokismia, kylmyyttä, puhdasta tahdonvoimalla toimimista ja vakavaa unideprivaatiota loistavassa seurassa sopii harrastukseen kuin kirsikka kakkuun.

Kulkuvälineenäni toimi ihastuttava kolmimastoinen kuunari Zawisza Czarny ja "kansainvälisenä" matkaseurueenani yksi aivan huikea pietarilaisnainen ja valtava määrä puolalaisia nuoria ja aikuisia joista harva edes puhui englantia. "Kansainvälinen koulutuspurjehdus", joo-oo. Hieman harhaanjohtavaa mainontaa, mielestäni! Hätäpuolan alkeet ovat nyt hallussa, kuten myös varsin syvällinen tutustuminen puolalaiseen ruokakulttuuriin: mustaan teehen, vaaleaan leipään mitä oudoimmilla päällyksillä (hunajaa? ketsuppia? sinappia? voita ja nutellaa?) ja herkulliseen rahkan ja raejuuston välimuotoon jota kutsutaan ilmeisesti nimellä twaróg. Hyvää!

Upeat näkymät Zawisza Czarnyltä Helsingin kupeessa

Tavallisena purjehduspäivänä jakauduimme neljän tunnin vuoroihin: navigointi- (ohjaus, lokikirjat, tähystys, hanttihommat), keittiö- (kaikki ruokaan liittyvä kokin kanssa yhteistyössä) sekä vapaavahteihin (nukkuminen, merelle tuijotus, suklaansyönti). Vahteja pidettiin yötä päivää myös satamapäiviä myöten, tosin edellemainitussa ankkuroituneena ollessa navigointivahti muuttui yhden henkilön tunnin mittaiseksi kansivahdiksi. Siivoushuollosta (kannen harjaaminen, messinkien kiillotus, vessat, jne.) ja purjeiden käsittelystä (halssien vaihdot, korjailut, nostot, laskut, pakkaukset) huolehdittiin yhdessä jo ihan laivan suuren koonkin vuoksi. Hommat olivat mukavia ja varsin opettavaisia, purjevene ei ole enää ehkä minullekaan vain valtava kasa köysiä, puuta ja kangasta.

Merelle tuijotellessa varsinkin öisin kovalla tuulella huomaa helposti oman pienuutensa ja heikkoutensa luonnonvoimien armoilla. Kunnioitus entisajan merimiehiä kohtaan kasvoi kovasti, samoin ymmärrys vanhoihin aikoihin sijoittuvien kirjojen tavallisten ihmisten vastentahtoisuutta turhia merimatkoja kohtaan. Meri on hurja paikka. Toisaalta tyynellä on varsin vapauttavaa tuijottaa tyhjyyteen valtavaa taivaan määrää ihmetellen ja antaa ajatusten vaeltaa vapaasti suunnasta toiseen yhtenä sekavana virtana. Kokeiltiin laivalla myös laulamisen parantavaa vaikutusta merisairauteen, helpotti! Luultavasti kyllä mikä tahansa keskittymistä vaativa hoitaisi saman asian, mutta kyllä laulaminen on mukavampaa kuin köysien rihmaaminen.

Purjelaivoista ei nähtävästi voi saada tarpeeseen, oli hyvin vaikeaa vastustaa kiusausta pestautua jollekin toiselle laivalle jatkamaan matkaa kohti uutta tuntematonta. Tällainen miehistön liikkuvuus ja laivojen vaihtelu tuli aivan yllätyksenä: jokaisessa Tall Ships Races - satamassa on mahdollista pestautua suurimmalle osalle laivoista miehistöön lennosta ja ilman ennakkovalmisteluja jos oma paatti tympii tai naapurilaivalla on komeampaa miesseuraa. Ensi vuonna kyseinen kisa kilpaillaan Pohjanmerellä Hollannista Norjan kautta Tanskaan - pitää alkaa varata aikaa kalenteriin jo nyt!

Niin paljon köysiä!

Riika oli kaupunkina kaunis ja erityisesti vanhakaupunki valloittavan ihastuttuva, mutta omaa hyvin hämmästyttävää liikennesuunnittelua: miksei liikennevaloja tai suojateitä voi sisällyttää kaupunkikuvaan? Mikä estää helppojen tienylityspaikkojen rakentamisen valtavien kiertoreittien sijaan? Kuka urpo päätti että ajetetaan kuin hullut ahtailla ja huononäkyvyyksisillä kujilla?

Lisäksi kaupungista poistuminen lauantaipäivänä oli hyvin haastavaa, useimmat liikkeet ovat kiinni jo viiden maissa ja eurojen vastaanotto edes kansainvälisellä bussiasemalla hyvin nihkeää. Tallinnassa taas kirosin huolimattomuuttani Tallinkin laivojen vapaiden paikkojen tarkastamisen suhteen: torkuin sitten yön terminaalin penkin kupeessa pihalla aamulaivaa odottaen. Noh, kunnialla kuitenkin selvittiin ja nyt taas koto-Suomessa pakkaamassa uutta reissua ja Varsinais-Suomen Kustavia varten. Oi Satahanka!

Kieltenopiskelun iloa internetissä

Uusien sanojen muistaminen on tunnetusti helpompaa muistisäännöillä, hassuilla kuvilla tai näppärillä lauseilla. Oletko koskaan miettinyt, miten helppoa olisi jos joku muu olisi keksinyt jo ne puolestasi? Itse en ollut, mutta sitten sain tietää Memrisesta!

Aloitussivu, josta pääsee kätevästi kurssista toiseen.

Nyt olen onnellisesti koukussa ja muutamia uusia sanoja rikkaampi. Nerokkainta Memrisessa ovat juurikin meemit, joita yhteisö luo muistaakseen ja auttaakseen muita muistamaan: oppiminen tehostuu ja nopeutuu huomattavasti. Äärimmäisen kätevää on myös jatkuva kertaaminen tietyn aikavälin kuluttua, "watering", josta sivusto muistuttaa aina uudelleen ja uudelleen.

Alunperin päädyin sivustolle venäjän alkeisharjoittelujeni vuoksi, mutta ei mennyt kauaakaan kun huomasin jo innostuvani espanjasta, ranskan edistyneemmistä kursseista ja oikeastaan lähes kaikesta mitä Memrisessa on tarjolla. Kielioppipänttääminen lienee kuitenkin edessä edelleen, siihen sivusto ei liiemmin taivu eikä ole tarkoitettukaan. Ehkä jotkut pitävät lapsenomaisesta etsimällä oivaltamisesta kieliopissa, mutta itse kaipaan kovasti verbitaulukoita, päätteitä, sukuja ja lukuja!

Esimekki meemistä

Päivä sinällään on ollut aivan turta, luin eilen aamuviiteen asti Robin Hobbin Fool's errandia ja heräsin tänään yhdeltä. Sen siitä saa, kun ei omista seinäkelloa.. Sarjan toinen osa kuumottelee jo näpeissä - toisaalta tekisi mieli lukea se mahollisimman nopeasti, toisaalta ahdistaa ajatella että sitä ei enää olisi luettavana ja kaikki olisi ohi.

Noh, onneksi on muita tehtäviä pitämään kiireisenä, esimerkiksi syöminen. Ennen opiskelijaelämään siirtymistä en olisi ikinä voinut arvata miten paljon työtä teettää saada itsensä joko a) käymään kaupassa ja tekemään ruokaa b) raahautumaan opiskelijaruokalaan syömään. Entisajan metsästäjä-keräilijät ja maanviljelijät, I feel you.

Kesäkukkia ja matkakuumetta

Hoivavietti on hämmästyttävää - huomaan hätäileväni päivittäin pienen parvekerehun puolesta jonka kämppikseni jätti huomaamattomasti hoitooni jättämällä sen tiskialtaaseen. Välillä huomaan vain seisovani keittiössä ja tuijottavani parvekkeelle ihaillen sen vaaleanvioletteja kukkia ja vehreitä lehtiä. Se on niin söpö!

Parvekerakkaani

Teknisesti ottaen kukka ei ole siis edes minun, vaan kämppikseni. Kuitenkin jos huolenpitoni kukkaa kohtaan saavuttaa tällaisia mittasuhteita, mitenhän selviäisin jostain elävästä olennosta. Esimerkiksi lapsesta, ei hyvä luoja. Älkää jättäkö lapsia tiskialtaaseeni, saisin ehkä burnoutin.

Suurin osa päivästä kului tänään reissuvalmistelujen parissa: puuttuvien tavaroiden metsästyksessä ja suunnittelussa. Loppukesän tarkoituksena olisi siis purjehtia perjantaina puolalaisella kuunarilla Zawisza Czarnylla Latviaan, suunnata Viron ja Helsingin kautta Turun lähistölle Kustaviin meripartioleiri Satahangalle hommiin ja pienen pyykkäys- ja pakkaushetken jälkeen reilata Tukholman kautta Euroopan läpi Portugaliin ainejärjestömme kulttuurivaihtoviikolle. Kyllä, ainejärjestöt järjestävät myös paljon kaikkea muuta toimintaa bileiden ja hallituksen kokousten ohessa!

Huomasin pakatessa, että on tiettyjä asioita jotka pakkaan lähes aina mukaan täysin riippumatta sijainnista.

1) Unipussi eli kuusikorvatulpat, unimaski ja matkatyyny: heikkounisen pelastus.
2) Makuupussin sisäpussi aka retkiteollisuuden lahja matkustajalle: kevyt, lämmin, ihana.
3) Retkipyyhe eli satiinilakana: pieni, imukykyinen, monikäyttöinen.
4) Spork, koska koskaan ei tiedä milloin tekee mieli syödä jotain lusikoitavaa.
5) Pieni ea-paketti: lähinnä finrexiniä, buranaa, laastaria, hakaneuloja, mahahappotabletit, kumihanskat.


Ymmärrettävästi reissussa on vielä muutamia aukkoja (joista pienimpänä ei ole onneton purjehdusosaamiseni ja vielä onnettomampi englanninkielinen purjehdusosaamiseni), jotka luultavasti kuitenkin selviävät viimeistään reissun päällä. Takaisin kuitenkin selviää juuri sopivasti syyskuun alkuun ja pääsee tutustumaan uusiin fukseihin, odotan innolla!

Rahatilanne ei tämän matkailun jälkeen liene kehuttava, mutta kerrankos sitä on tyhjä heinä-elokuu ja hyvää seuraa joten no worries. Sohvasurffaus (vielä kun saisi tarpeeksi myöntäviä vastauksia!) ja penninvenytys laskevat onneksi kustannuksia, suosittelen lämpimästi couchsurfing.org-sivustoa (jos ei muuten niin jo oman kotikaupungin tapahtumien ja/tai hostaamisen vuoksi, kävin viime viikolla sohvasurffauspiknikillä ja se oli jännää!).

Kesäyön mietteitä

Hyviä ideoita, joita toteuttaa öisin:

1)Perustaa blogi

2)Maalata taulu

3)Opetella päälläseisontaa

4)Soittaa iskelmää

5)Taivuttaa venäjän verbejä

Tällä kertaa oli numero yhden vuoro - suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia muitakin. 

Voiko kirjoittamisella jäsentää elämäänsä? Mitä elämässäni edes tapahtuu? Ajattelin tarttua tilaisuuteen ja hakea vastauksia bloggaamisen muodossa.

Näin fuksivuoden jälkeisenä kesänä on tullut ajateltua paljon tulevaisuutta, omaa koulutusta ja sen haasteita ja riemuja. Psykologia on ollut alana kaikkea mitä kuvittelin ja en kuvitellut sen olevan: haastavaa, mielenkiintoista, hermojaraastavaa, pohjattoman tylsää ja huikean hauskaa. Laajuus ja mahdollisuudet ovat lähes rajattomat: piinkovasta bisnesmaailmasta disinfektoidun sairaalaympäristön kautta hevosterapiaan. Yritäpä siinä sitten miettiä mitä haluaisit tehdä ja missä! 

Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu, että eri foneemien ääntämisprosessit ja eri teoriat lukemisen kognitiivisesta perusteista kuuluvat opiskeltaviin asioihin, olisin ollut hämmästynyt. Eikö täällä pitänytkään oppia lisää ihmisistä, jotka kuorivat ihonsa luullessaan olevansa appelsiini tai muuttavat Tanskaan unohtaen edellisen identiteettinsä? Noh, enää en hämmästele. Ihminen on toimintakykyisenäkin niin monimutkainen kokonaisuus, että häiriöt ovat vain pisara valtameressä.

Olen omannut jo pienestä asti valtavan innon kehittää itseäni ja oppia edes hieman kaikesta, mitä kuvitella voi. Urheilu, kuvataide, kirjallisuus, matematiikka, tanssi, näytteleminen, musiikki, kielet, ihmiset.. 

Tältä pohjalta katsottuna laaja-alainen valintani oli hyvä, luultavasti ahdistuisin tarkkaan rajatussa tiettyyn ammattiin valmistavassa koulutuksessa viimeistään pidemmän päälle.

Ajattelin kertoa tässä blogissa myös harrastuksistani,  reissuistani, lukemistani hyvistä kirjoista, innostuksistani uusiin sanoihin, närkästyksestäni hissiremontteihin ja ennen kaikkea elämästä. Siitä, miltä merenranta tuoksuu aamuyöllä. Kissoista. Mitä vain sattuu mieleen juolahtamaan.