Purjehdusta, purjehdusta!

Ensimmäinen reissuetappi - The Tall Ships Races 2013 cruise-in-company - takana! Seilattiin puolalaisseurassa männäviikolla Helsingistä Latvian Ventspilsin kautta Riikaan: matkalla tuli nähtyä niin itämeren tuulinen märkä kunnioitettavuus kuin tappavan tylsä tuulettomuuskin. Vaikka reissusta oli kuvitellut etukäteen kaikenlaista, totuus iski kyllä karusti kasvoille reelinkiin itseään köyttäessä aaltojen huuhtomalla kannella. Enää en ihmettele, että partiolaiset ovat omineet tämänkin lajin omakseen: yhdistelmä henkistä ja fyysistä masokismia, kylmyyttä, puhdasta tahdonvoimalla toimimista ja vakavaa unideprivaatiota loistavassa seurassa sopii harrastukseen kuin kirsikka kakkuun.

Kulkuvälineenäni toimi ihastuttava kolmimastoinen kuunari Zawisza Czarny ja "kansainvälisenä" matkaseurueenani yksi aivan huikea pietarilaisnainen ja valtava määrä puolalaisia nuoria ja aikuisia joista harva edes puhui englantia. "Kansainvälinen koulutuspurjehdus", joo-oo. Hieman harhaanjohtavaa mainontaa, mielestäni! Hätäpuolan alkeet ovat nyt hallussa, kuten myös varsin syvällinen tutustuminen puolalaiseen ruokakulttuuriin: mustaan teehen, vaaleaan leipään mitä oudoimmilla päällyksillä (hunajaa? ketsuppia? sinappia? voita ja nutellaa?) ja herkulliseen rahkan ja raejuuston välimuotoon jota kutsutaan ilmeisesti nimellä twaróg. Hyvää!

Upeat näkymät Zawisza Czarnyltä Helsingin kupeessa

Tavallisena purjehduspäivänä jakauduimme neljän tunnin vuoroihin: navigointi- (ohjaus, lokikirjat, tähystys, hanttihommat), keittiö- (kaikki ruokaan liittyvä kokin kanssa yhteistyössä) sekä vapaavahteihin (nukkuminen, merelle tuijotus, suklaansyönti). Vahteja pidettiin yötä päivää myös satamapäiviä myöten, tosin edellemainitussa ankkuroituneena ollessa navigointivahti muuttui yhden henkilön tunnin mittaiseksi kansivahdiksi. Siivoushuollosta (kannen harjaaminen, messinkien kiillotus, vessat, jne.) ja purjeiden käsittelystä (halssien vaihdot, korjailut, nostot, laskut, pakkaukset) huolehdittiin yhdessä jo ihan laivan suuren koonkin vuoksi. Hommat olivat mukavia ja varsin opettavaisia, purjevene ei ole enää ehkä minullekaan vain valtava kasa köysiä, puuta ja kangasta.

Merelle tuijotellessa varsinkin öisin kovalla tuulella huomaa helposti oman pienuutensa ja heikkoutensa luonnonvoimien armoilla. Kunnioitus entisajan merimiehiä kohtaan kasvoi kovasti, samoin ymmärrys vanhoihin aikoihin sijoittuvien kirjojen tavallisten ihmisten vastentahtoisuutta turhia merimatkoja kohtaan. Meri on hurja paikka. Toisaalta tyynellä on varsin vapauttavaa tuijottaa tyhjyyteen valtavaa taivaan määrää ihmetellen ja antaa ajatusten vaeltaa vapaasti suunnasta toiseen yhtenä sekavana virtana. Kokeiltiin laivalla myös laulamisen parantavaa vaikutusta merisairauteen, helpotti! Luultavasti kyllä mikä tahansa keskittymistä vaativa hoitaisi saman asian, mutta kyllä laulaminen on mukavampaa kuin köysien rihmaaminen.

Purjelaivoista ei nähtävästi voi saada tarpeeseen, oli hyvin vaikeaa vastustaa kiusausta pestautua jollekin toiselle laivalle jatkamaan matkaa kohti uutta tuntematonta. Tällainen miehistön liikkuvuus ja laivojen vaihtelu tuli aivan yllätyksenä: jokaisessa Tall Ships Races - satamassa on mahdollista pestautua suurimmalle osalle laivoista miehistöön lennosta ja ilman ennakkovalmisteluja jos oma paatti tympii tai naapurilaivalla on komeampaa miesseuraa. Ensi vuonna kyseinen kisa kilpaillaan Pohjanmerellä Hollannista Norjan kautta Tanskaan - pitää alkaa varata aikaa kalenteriin jo nyt!

Niin paljon köysiä!

Riika oli kaupunkina kaunis ja erityisesti vanhakaupunki valloittavan ihastuttuva, mutta omaa hyvin hämmästyttävää liikennesuunnittelua: miksei liikennevaloja tai suojateitä voi sisällyttää kaupunkikuvaan? Mikä estää helppojen tienylityspaikkojen rakentamisen valtavien kiertoreittien sijaan? Kuka urpo päätti että ajetetaan kuin hullut ahtailla ja huononäkyvyyksisillä kujilla?

Lisäksi kaupungista poistuminen lauantaipäivänä oli hyvin haastavaa, useimmat liikkeet ovat kiinni jo viiden maissa ja eurojen vastaanotto edes kansainvälisellä bussiasemalla hyvin nihkeää. Tallinnassa taas kirosin huolimattomuuttani Tallinkin laivojen vapaiden paikkojen tarkastamisen suhteen: torkuin sitten yön terminaalin penkin kupeessa pihalla aamulaivaa odottaen. Noh, kunnialla kuitenkin selvittiin ja nyt taas koto-Suomessa pakkaamassa uutta reissua ja Varsinais-Suomen Kustavia varten. Oi Satahanka!