1)Perustaa blogi
2)Maalata taulu
3)Opetella päälläseisontaa
4)Soittaa iskelmää
5)Taivuttaa venäjän verbejä
Tällä kertaa oli numero yhden vuoro - suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia muitakin.
Voiko kirjoittamisella jäsentää elämäänsä? Mitä elämässäni edes tapahtuu? Ajattelin tarttua tilaisuuteen ja hakea vastauksia bloggaamisen muodossa.
Näin fuksivuoden jälkeisenä kesänä on tullut ajateltua paljon tulevaisuutta, omaa koulutusta ja sen haasteita ja riemuja. Psykologia on ollut alana kaikkea mitä kuvittelin ja en kuvitellut sen olevan: haastavaa, mielenkiintoista, hermojaraastavaa, pohjattoman tylsää ja huikean hauskaa. Laajuus ja mahdollisuudet ovat lähes rajattomat: piinkovasta bisnesmaailmasta disinfektoidun sairaalaympäristön kautta hevosterapiaan. Yritäpä siinä sitten miettiä mitä haluaisit tehdä ja missä!
Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu, että eri foneemien ääntämisprosessit ja eri teoriat lukemisen kognitiivisesta perusteista kuuluvat opiskeltaviin asioihin, olisin ollut hämmästynyt. Eikö täällä pitänytkään oppia lisää ihmisistä, jotka kuorivat ihonsa luullessaan olevansa appelsiini tai muuttavat Tanskaan unohtaen edellisen identiteettinsä? Noh, enää en hämmästele. Ihminen on toimintakykyisenäkin niin monimutkainen kokonaisuus, että häiriöt ovat vain pisara valtameressä.
Olen omannut jo pienestä asti valtavan innon kehittää itseäni ja oppia edes hieman kaikesta, mitä kuvitella voi. Urheilu, kuvataide, kirjallisuus, matematiikka, tanssi, näytteleminen, musiikki, kielet, ihmiset..
Tältä pohjalta katsottuna laaja-alainen valintani oli hyvä, luultavasti ahdistuisin tarkkaan rajatussa tiettyyn ammattiin valmistavassa koulutuksessa viimeistään pidemmän päälle.
Ajattelin kertoa tässä blogissa myös harrastuksistani, reissuistani, lukemistani hyvistä kirjoista, innostuksistani uusiin sanoihin, närkästyksestäni hissiremontteihin ja ennen kaikkea elämästä. Siitä, miltä merenranta tuoksuu aamuyöllä. Kissoista. Mitä vain sattuu mieleen juolahtamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti