Perillä Beirutissa

Pitkällisen Istanbulin kautta kiertäneen reissun jälkeen saavuin vihdoin tänään aamulla Beirutiin ja pääsin hyvin ansaituille lyhyehköille yöunosille. Seuraavana olikin aamupalan jälkeen vuorossa jännittävä taksimatka Beirutin perheneuvolaan, jossa tapasimme Liliane Younesin ja kanssa muita perheneuvolan työntekijöitä. Liliane koordinoi kaikkia viittä BAS:n perheneuvolaa Libanonissa (Beirut, Beddawi, Nahr el-Bared, Saida, Tyre) ja pyrkii parhaansa mukaan huolehtimaan niiden toiminnasta. 

Kävimme tänään myös tapaamassa WHO:n eli World Health Organisationin Libanonin haaran tärkeää ihmistä (National Professional Officer) ja toista WHO:n melko tärkeää (Public Health Officer) ihmistä. Melko tärkeä ihminen oli hieman yllättävästi pohjakoulutukseltaan psykologi, joka koordinoi ja monitoroi omalta osaltaan Libanonin mielenterveyspalveluihin liittyvää koulutusta, sen tarvetta ja toimijoita kuten UNRWA:a. Libanonissa WHO ei itse toimi palveluntarjoajana, vaan lähinnä kääntää ja sovittaa oppaita ja koulutuksia maahan ja kulttuuriin sopiviksi. 

Sirkku Kivistö ja Liliane Younes WHO:n tapaamisessa

Loppupäivästä kävimme vielä BAS:n pääkonttorilla perheneuvolan vieressä, missä tapasimme työntekijöitä ja keskustelimme muun muassa kummitoiminnan mahdollisia ei-toivottuja sivuvaikutuksia kartoittavan kyselyn tuloksia. Suomessa ja monessa muussa länsimaassa koetaan usein, että kehitysavun tulisi olla pelkkää rahaa ilman tunteita tai sitoomuksia riippuvuuden tunteen ehkäisemiseksi, mutta toteutetun kyselyn pohjalta suurin osa paikan päällä työskentelevistä sosiaalityöntekijöistä kokee että sponsorin ja kummilapsen välinen yhteydenpito ja kommunikointi - henkinen sponsorointi - on myös erittäin tärkeää kummitettaville eikä liian suuri rasite sosiaalityöntekijälle.

Liikenne täällä on kuumottavaa. Mopoilla keulitaan ilman kypärää vilkkaiden risteysten seassa, suojateitä tai nopeusrajoituksia ei ole. Isoimmat autot menevät ensin, sitten pienemmät autot - paitsi jos pieni auto on kyllin nopea ja uhkarohkea niinkuin se usein myös on. Turvavöitä ei liiemmin käytetä tai edes autoissa ole.

Myös harjoitteluohjelma alkaa olla suurinpiirtein kasassa! Tulen seuraamaan useampana päivänä Beirutin perheneuvolan työntekijöitä, mutta muissakin kaupungeissa vieraillaan. Huomenna mennään etelään Saidan kaupunkiin tutustumaan paikalliseen perhekeskukseen ja työntekijöihin heti aamusta.

Lisäksi torstaina on tarkoitus vierailla pohjoisessa, Nahr el-Baredin ja Beddawin leireissä. Nahr el-Bared on noin 30 000 pakolaisen asuttama leiri noin 16 km Tripolista pohjoiseen. Kyseinen leiri tuhoutui lähes täysin vuoden 2007 konfliktissa, mutta on nyttemmin pitkälti jälleenrakennettu uudelleen, joskin kuuleman mukaan hieman huonompaan kuntoon kuin ennen. 

Loppuviikosta järjestetään myös Lancet Palestinian Health Alliancen kaksipäiväinen kongressi, jonne myös me pienen retkikuntamme kanssa osallistumme ainakin toiseksi päiväksi. Ohjelmaa en vielä ole tarkemmin nähnyt, mutta jo ihan yliopiston näkeminen on varmasti mielenkiintoista.

Asun harjoittelun ajan hotelli Mayflowerissa, joka on miellyttävä pitkän historian ja herkullisen aamupalapöydän omaava hotelli Beirutin keskustassa Hamran alueella. Rukouskutsu kuuluu tälläkin hetkellä, parvekkeen ovea ei pysty lukitsemaan ja liikenteen melu on melko huumaavaa. Kävelymatkan etäisyydellä on sivistyksen ensimerkit, kuten Starbucks ja H&M.

Kaupunkina Beirut vaikuttaa vilkkaalta, valoisalta ja eloisalta. Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi puheliaita ja aurinkoisia, sekä hyvin vaihtelevan näköisiä. Huivia käytetään ja ei käytetä, hieman asuinalueiden mukaan vaihdellen.

Lämpötila täällä on miellyttävät parisenkymmentä astetta, eli siis hieman lämpimämpää kuin Suomessa.