Psykoterapiaa ja yliopistokampusta

Aamupäivän vietin tänään Beirutin perhekeskuksessa psykologi Liliane Younesin työtä seuraten. Asiakkaat olivat 4-6 vuotiaita lapsia, joilla oli vaihtelevia ongelmia useimmiten koulussa pärjäämisen, keskittymisen, väkivaltaisen perhetaustan tai sosiaalisten taitojen kanssa. Liliane työskenteli ihailtavan tehokkaasti, pitäen lapsen huomion keskipisteenä koko tapaamisen ajan. Vaikka tilassa esiintyi paljon häiriötekijöitä, kuten puhelimen soimista ja oven satunnaista avaamista piti psykologi ammattitaitoisesti tilanteen hallussaan ja säilytti lapsella tunteen siitä, että nyt on hänen hetkensä - aikuinen kuuntelee häntä tässä ja nyt.

Oli ihanaa nähdä, miten selvästi lapset halusivat olla vastaanotolla ja nauttivat yhteisestä työskentelystä palapelien tai instrumenttien merkeissä. Tunnelma oli lämmin ja vuorovaikutuksellinen, lapsi haluaa selvästi apua ja aikuinen haluaa lasta auttaa. Lasta ei myöskään pakoteta mihinkään, vaan edetään yhteisymmärryksessä ja lapsen ehdoilla. Merkittävä ero työskentelyssä pohjoismaihin verrattuna lienee lähinnä paperitöiden puute, kirjauksia tehdään kahden-kolmen potilaan välein eikä potilaiden välissä ole lainkaan aikaa plärätä papereita tai valmistautua tapaamiseen. Psykologi muistaa henkilökohtaisesti kaikki asiakkaansa ja heidän tilanteensa, mitään liukuhihnatyöskentelyä ei ole.

Sain myös tilaisuuden seurata psykomotorisen terapeutin työskentelyä, millaista Suomessa ei ainakaan tietääkseni olekaan. Psykomotorisessa terapiassa pyritään lapsilähtöisesti helpottamaan lapsen ongelmia esimerkiksi keskittymisen, itsetunnon, lukemisen tai rentoutumisen kanssa motorisin keinoin erilaisten leikkien ja harjoitusten varjolla. Samalla hiotaan ongelmia hienomotoriikan, kehonkuvan, karkeamotoriikan tai vaikkapa tähtäämisen kanssa. Avainasemassa on järjestelmällisyyden tunteen tuominen kaoottiseen leirielämään: vain yhdellä lelulla leikitään kerrallaan, aiempi lelu siivotaan takaisin paikalleen, terapia-aktiviteetit sovitaan yhdessä istunnon aluksi ja lopuksi muistellaan mitä sillä kerralla on saatu aikaiseksi.  

Tapaus jota seurasin, oli pieni poika jonka on vaikeaa keskittyä yhteen asiaan ja ymmärtää lukuja käsitteinä. Poikaa on pahoinpidelty pahoin lapsena, eikä isää ollut näkynyt kuvioissa useampaan vuoteen pojan ollessa pieni. Terapiassa poika ensin piirsi sekavia piirustuksia, jotka hän leikkasi paloiksi tai tuhosi muunlaisin keinoin. Terapeutin kanssa harjoiteltiin keskittymään järjestelmällisyyteen ja yhteen asiaan kerrallaan, piirtämällä tehtävät aktiviteetit kuviksi ja kääntämällä ympäri harjoituksen ollessa ohi. Sekavat, leikellyt piirustukset teipattiin takaisin yhteen ja nidottiin kuntoon, eikä poika enää lopulta halunnutkaan leikata piirtämiään kuvia paloiksi. Oma nimi on pojalle erityisen tärkeä, jonka hän haluaa aina kehystää piirustuksen yläreunaan - ehkä tavallaan omaa identiteettiään esiin tuodakseen. Yksi pojan lempiharjoituksia on kuuleman mukaan rentoutuminen, jossa saa maata hiljaa huoneessa selällään rauhallisen musiikin soidessa ja terapeutti painelee käsiä ja jalkoja hierontapallolla. Terapiassa myös opetellaan erilaisia toimintamalleja ja muistisääntöjä lapselle, jotka helpottavat haasteiden kanssa elämistä - esimerkkinä seuraamallani kerralla terapeutti opetti pojalle että numero kuusi on lihava ala- eikä yläpuolelta.

Iltapäivästä pääsin tänään pyörimään konferenssin merkeissä American University of Beirutin kampuksella, joka on viimeisen päälle upea paikka. Alue on täynnä vanhoja kauniita kivirakennuksia palmupuiden katveessa, vietin pitkän tovin keskellä sijaitsevalla nurmikentällä ihan vaan lojuen  ja lämpimästä kevätauringosta nauttien. Järjestin itselleni ekskursion myös yliopiston kirjastoon ja keskusaukiolle paikallisilta opiskelijoilta tietoja kysellen. Meri on aivan vieressä ja tuoksuu kampukselle saakka. 

Kampuksella vierailin Lancet Palestinian Health Alliance - konferenssissa tutustumassa postereihin ja muutamaa esitystä auditoriossa kuuntelemassa. Postereita oli laidasta laitaan niin lääketieteen, psykologian kuin monen muunkin tieteenalan saralta. On uskomatonta, miten vähän politiikassa ja suurissa päättävissä piireissä näistä asioista välitetään kun vertaa siihen, miten paljon tutkimusta sodan ja köyhyyden aiheuttamista fyysisistä ja psyykkisistä vammoista on jo olemassa ja kehittyy koko ajan. 

Esimerkkiposteri konferenssista

Illalla vielä Beit Atfal Assumoudin musiikki- ja tanssiryhmät esiintyivät konferenssiväelle yliopiston pihalla. Meinasi itsellä ja itse kullakin tulla tippa linssiin, kun perinteisiin asuihin pukeutuneet  nauravaiset palestiinalaislapset esiintyivät suoraan sydämestä soittaen ja laulaen niin modernia kuin klassista musiikkia esittäen. Tunteellisin konsertti mihin olen ikinä päässyt osallistumaan. Lapset esittivät myös perinteistä dabke-tanssia, joka muistuttaa varsin paljon muita lähi-idän alueen rytmisiä kansantansseja. Rytmillä ja hyvällä ryhdillä on tanssissa tärkeä osuus, leveää hymyä unohtamatta.

#konsertti